Vierasta mutta kiinnostavaa
Kirjaston kierrätyshyllystä napattu M. A. Nummisen Helsinkiin jäi käteeni vähän vahingossa — kuin kivi taskuun, jota ei heti raaski heittää pois.
Teoksen päähenkilö Juho Niityn 1960‑luvun alku on minulle vieras maailma: hänen kaupunkinsa kolisee ja sen kulmat ovat teräviä. Minä taas olin Satakunnan maalaispoika, joka päätti kansalaiskoulun ja katseli tulevaisuutta kuin sumuista peltoa: vailla suuntaa, mutta täynnä hiljaista odotusta.
Vieraus tökkää sopivasti — niin että sitä huomaa oman elämänsä rajat ja ne monet polut, jotka jäivät aikanaan kulkematta. Ehkä siksi pidän kirjan mukana vielä huomennakin. Se kertoo minulle vieraasta kaupungista ja maailmasta, jota en tunne, mutta se avaa oven ajatusmaailmaan, joka on kiinnostava. Juuri se tuntuu nyt tärkeältä.
Kommentit