Digi-kuvaa

  vai digi-pölyä?

Postilaatikkoon oli tullut Digi-Kuva 14 Mukana oli ilmoitus luottokortti veloituksesta. Digi-kuvan numerot 14–17. Pysähdyin selaamaan uutta numeroa miettien: onko tämä minulle enää lainkaan tarpeen, vai pitäisikö perua koko tilaus?

Pieni haikeus pisti rinnassa. Onhan kyseessä tiettävästi ainoa suomenkielinen valokuvauslehti. Mutta kun selasin uusinta numeroa läpi, sivut tuntuivat kumpuavan maailmasta, joka ei oikein kohtaa omaa arkeani. Ei mitään sellaista sytyttävää, minkä vuoksi tarttuisin kameraan ja suuntaisin ulos etsimään valoa, varjoja tai arjen pienen pieniä yksityiskohtia. Paperilehti tuntui heppoiselta, lähes tarpeettomalta.

Mutta kolikolla on toinen puoli, josta maksan yhtä lailla. 

Tilaajan etuihin kuuluu verkossa sijaitseva Digi-kuva.fi:n ”Etunurka”. Se on digitaalinen aarreaitta täynnä e-kirjoja, videoita, ohjelmia ja syventäviä artikkeleita. Minulla on palveluun tunnukset, mutta myönnetään: käyttäjätili on maannut koskemattomana. Se on kuin kirjahyllyn ylähylly, johon tietää säilöneensä jotain hyödyllistä, mutta tikkaat on jääneet hakematta.

Otin itseäni niskasta kiinni. En tehnyt hätiköityä peruutusta, vaan otin pienen ensimmäisen askeleen: loin tietokoneen työpöydälle pikakuvakkeen suoraan Etunurkkaan. Nyt sen materiaali on vain yhden klikkauksen päässä.

Päätin antaa digitaaliselle sisällölle vielä reilun mahdollisuuden ennen lopullista päätöstä. Jos e-kirjoista tai videoista löytyy edes yksi uusi näkökulma sommitteluun, uusi työtapa kuvankäsittelyyn tai raikas ajatus kokeiltavaksi kameran kanssa, tilaus voi täyttää tehtävänsä. Ja vaikkei sieltä löytyisi mitään valmista reseptiä, jo lehtimaailman ilmiöiden ihmettely antaa hyvää polttoainetta tänne blogin puolelle – ajatustenvaihtoa siitä, mihin valokuvaus on menossa ja mitä me kameran varressa todella etsimme.

Tänään tilaus saa siis vielä jatkua. Katson, innostunko, kun pääsen selailussa pintaa syvemmälle. Jos etunurkka osoittautuu vain digitaaliseksi turhaksi pöly kerrokseksi, peruuta napin painaminen on sen jälkeen helppoa – ilman jossittelua.