"Kirjoita selkeästi"

 Tämä neuvo kuulostaa liian yksinkertaiselta ollakseen hyödyllinen, mutta ei se ole koskaan tarpeeton neuvo.

Se näyttää enemmän siltä, ​​että joku käskee kotikokkia tekemään hyvää ruokaa, mikä on tietenkin oikea tapa kehottaa, mutta ei ole ollenkaan hyödyllinen.

Neuvo on kuitenkin aina kuin taikinajuuri: päältä katsoen pelkkää vaatimatonta velliä, mutta kun annat sille aikaa ja ilmaa, se alkaa elää ja kohota.

Monesti innostun tekstin äärellä liikaa. Kun ajatus syttyy, tekisi mieli pukea se heti mahdollisimman valmiiseen asuun. Haen mielikuvituksellisia vertauksia, lauserakenteita ja hienostuneita käsitteitä, joilla toivon tekeväni vaikutuksen lukijaan. Lopputulos on kuitenkin usein kuin liian täyteen ahdettu valokuvausreppu: matka tyssää jo ensi metreillä, koska painolastia on yksinkertaisesti liikaa.

Silloin pysähdyn ja muistan periaatteeni: Älä Hätäile Tämä Voi Toimia! (ÄHTVT).

Hätäily kirjoittamisessa ilmenee usein siinä, että yritämme hioa timanttia jo ennen kuin on löytänyt minkäänlaista kiveä. Haluamme ensimmäisen vedoksen olevan valmis teos, joka hurmaa lukijan jo ensimmäisellä virkkeellä. Mutta ajatuksen kypsyminen vaatii malttia. Ensimmäinen kerros – oli se sitten paperille raapustettu luonnos, mind map tai puhuen sanelemani ajatusvirta – se saa olla raaka, kömpelö ja säröinen.

Selkeyden löytäminen on raivaustyötä. Se ei tarkoita ajatuksen köyhdyttämistä tai kielen taannuttamista tylsäksi, vaan ylimääräisen kohinan riisumista. Kun leikkaa tarpeettomat vierassanat ja antaa pääasian hengittää, käy usein niin kuin valokuvauksessa: kun riisut kuvan turhista taustatekijöistä, valo ja olennainen minimalistinen muoto pääsevät esiin. Sama pätee tekstiin. Yksinkertainen, rehellinen virke kantaa mukanaan yllättävän suurta voimaa.

Kun seuraavan kerran huomaat tuskailevasi solmuun menneen kappaleen tai hankalan ajatusketjun kanssa, älä heitä pyyhettä kehään äläkä ryhdy hätiköiden korjaamaan jokaista lausetta lennosta. Hengitä syvään ja anna tekstille rauha. Älä hätäile –tämä voi toimia.

Kun uskallat luottaa prosessiin, huomaat, että selkeys ei olekaan mikään itsestäänselvä ja tylsä. Se on hyky päästää irti ylimääräisestä ja antaa itse ajatuksen näkyä selkeänä. Ja se jos mikä tekee kirjoittamisesta – ja lukemisesta – todellisen ilon.