Takinkääntö:

se vaatii uuden päivityksen 

Nykyajan ehdoton perussääntö kuuluu: taaksepäin ei katsota. Kun pöytäkirja on kerran tarkastettu, valitusaika umpeutunut tai takki ripustettu naulakkoon, asia on kiveen hakattu.

Jälkipeli on suorastaan sosiaalinen rikos. Jos kehtaat kokouksessa päätöksen jälkeen vinkata, että »hetkinen, entä jos sittenkin...», leijuva paheksunta on käsin kosketeltavaa. Olet välittömästi kehityksen jarru, prosessin sabotoija ja yleinen ilonpilaaja. Uudelleenarvioinnille on nollatoleranssi. Maailma kiitää eteenpäin sellaista digivauhtia, ettei menopeliin ole edes asennettu peruutuspeiliä.

Mielenmuutoksille ei ole tilaa. Jos vanha työkalu päätettiin myydä, se myytiin, vaikka seuraavana päivänä tulisi katumapäälle. Eilistä mielipidettä on turha yrittää perua: kanta oli voimassa tasan klo 16.00 asti, minkä jälkeen se sementoitui historialliseksi faktaksi, jota ei korjata.

Myös teknologia tukee tätä uutta maailmanjärjestystä. Laitteet ja ohjelmistot päivittyvät öisin vähän kuin salaa, eikä vanhaan versioon ole paluuta. Käyttöehdot on kuitattu sokkona virtuaalisella rastilla, eikä kukaan tiedä mitä sovittiin – mutta takaisin ei pääse.

Rauhoittavaa tässä on kai vain se, ettei virheitäkään tarvitse enää katua. Miten niihin voisikaan palata, kun paluutietä ei yksinkertaisesti ole? Katse siis vain kohti uusia ja entistä ehdottomampia päätöksiä.