Näin muistan paremmin

 

lukemani kirjat

Lukukokemus haihtuu yllättävän nopeasti. Kirja sulkeutuu, arki jatkuu — ja hetken päästä muistaa vain kannen värin ja epämääräisen tunnelman. Sönke Ahrensin How to Take Smart Notes tarjoaa yksinkertaisen mutta mullistavan oivalluksen: muisti ei vahvistu lukemalla, vaan sillä, mitä teet lukemisen jälkeen.

Tässä kolme tapaa, joilla sidon kirjan ajatukset omaan ajatteluuni niin, etteivät ne katoa.

1. Uudelleenmuotoilu: kirjoitan ajatuksen omin sanoin

En kerää alleviivauksia enkä kopioi sitaatteja talteen. Sen sijaan kirjoitan kirjan keskeisen idean auki omin sanoin — niin kuin selittäisin sen ystävälle. Kun muotoilen ajatuksen itse, se muuttuu lainatusta lauseesta omaksi oivallukseksi.

Uudelleenmuotoilu on muistamisen peruskivi.

2. Yhdistäminen: liitän uuden ajatuksen aiempaan tietoon

Kirjan idea ei jää irralliseksi, jos sidon sen johonkin tuttuun. Kysyn itseltäni:

• Mihin aiempaan ajatukseen tämä liittyy?

• Mitä se selittää paremmin kuin ennen?

• Mitä se haastaa?

Kun uusi ajatus löytää paikkansa vanhan tiedon vierestä, syntyy verkosto — ja verkostot muistuvat paremmin kuin yksittäiset muistiinpanot.

Yhdistäminen tekee lukemisesta jatkuvaa ajattelua.

3. Tiivistäminen: kolme syytä, miksi suosittelisin kirjaa

Lukemisen jälkeen kirjoitan ylös:

• kirjan tunnelman

• yhden pääteeman

• kolme konkreettista syytä, miksi suosittelisin sitä ystävälle

Tiivistäminen pakottaa valitsemaan olennaisen. Se on pieni mutta tehokas testi: jos en pysty kiteyttämään kirjaa kolmeen lauseeseen, en ole vielä ymmärtänyt sitä.

Tiivistäminen on muistamisen viimeinen lukko.

Muisti ei ole varasto — se on ajattelun sivutuote

Muistiinpainaminen ei ole passiivista tallentamista, vaan aktiivista ajattelua. Kun kirjoitan, yhdistän ja tiivistän, kirja ei jää hyllyyn vaan jatkaa elämään mielessäni.

Lukeminen/äänikirja ei ole se hetki, jolloin muistan — vaan se hetki, jolloin alan ajatella.