"Namaste"
Maton avaaminen vuonna 2026
Jooga palasi vähän yllättäen mieleeni, kun eräs kotihoitaja käynniltä lähtiessään teki namaste-eleen. Minun tapani on ollut suorittaa aamuisin lyhyt joogatuokio, jonka otan nyt takaisin kesätauon jälkeen.
Joogamatto on ollut matkassa mukana viisi vuosikymmentä — aina siitä syksystä 1975 lähtien, kun osallistuin ensimmäiselle joogakurssille Turussa. Vuodet ovat vaihtuneet ja harjoituksen rytmi elänyt, mutta matto on pysynyt tietynlaisena kiintopisteenä, tuttuna ja vakaana alustana. Se on hiljainen kutsu pysähtymiseen, joka ei vanhene eikä katoa, vaikka arki välillä kuljettaisikin muihin suuntiin.
Tänä vuonna matto on saanut levätä rullalla ehkä hivenen liian pitkään. Laiskuus tai arjen muut asiat ovat hiipineet väliin, mutta joogassa hienointa on se, ettei se kanna kaunaa tauoista. Se ei vaadi suorituksia, sarjataulukoita tai entisten aikojen joustavuuden tavoittelua. Tärkeintä ei ole se, kuinka syvälle taivutukseen keho tänään taipuu, vaan se, että astuu matolle sellaisena kuin juuri nyt on.
Maton rullaaminen auki lattialle on pieni mutta merkittävä ele. Se on havainnon ja läsnäolon tila, jossa jokainen hengitys tuo rauhan ja jokainen asana tarjoaa tilaisuuden kuulostella kehon tuntemuksia tässä hetkessä. Viidenkymmenen vuoden kokemuksella kehoa ei tarvitse pakottaa — riittää, että antaa liikkeen ja hengityksen kohdata toisensa. Nyt syksyllä on juuri oikea aika ottaa matto esille ja jatkaa siitä, mihin viimeksi jäin.
Kommentit