Kallista, mutta

 Siitä on jo tovi aikaa, kun ensimmäisen kerran seisoin pihassa Jawa-moottoripyörän sarvista kiinni pitäen ja tankki tyhjänä kuin kirkon kassa maanantaiaamuna. Vuosi oli 1961, ajokortti oli taskussa vielä tuoreeltaan prässättynä ja bensan litrahinta oli jonkun viitisenkymmentä penniä. Silloin se tuntui jo siltä, että maailma riistää köyhää, ja jokainen tippakin oli kalliimpaa kuin kirkkoviini.

Mutta niin se vain on: menovesi on aina ollut kallista, ja silti sitä on aina ostettu.

Näiden vuosikymmenten aikana litrahinta on noussut kuin isännän verenpaine vanhuuden myötä. Silloin nuorena miehenä bensaa ostettiin muutamalla markalla, ja sillä pääsi jo Kankaanpään torille ja takaisin niin että tukka liehui. Nyt kun käyt mittarilla, lukema juoksee nopeammin kuin peura pois pihasta, ja korttilukija huutaa hoosiannaa jo ennen kuin ehdit edes tankkauspistooliin koskea.

Ihmisen mieli on kuitenkin ihmeellinen kapine. Siihen on rakennettu sellainen sisäinen "kipukynnys", jota hilataan aina ylemmäs joka kerta, kun maailmalla vähän heilahtaa:

• Kun markka-aikana bensa meni yli viiden markan, ihmiset seisoivat huoltamon baarissa pää kämmenissä ja valittivat, että nyt loppui autoilu tältä kansalta, se on jämpti niin.

• Kun siirryttiin euroihin ja litra maksoi euron, kiroiltiin, että tämä on suoraa maantierosvousta.

• Kun mentiin yli puolentoista euron, uhottiin, että perkele, myydään auto ja ostetaan polkupyörä.

• Ja kun mittari näytti kahden euron litrahintaa, todettiin vain hiljaa huokaisten: "Onpa se ny jumalauta kallista", ja puristettiin pistoolin liipaisinta entistä tiukemmin.

Pohjoissatakuntalaiselle tavalliselle tallaajalle nämä vuosikymmenet ovat opettaneet yhden suuren elämänviisauden: sitä bensaa on vain ostettava, maksoi mitä maksoi, sillä tyhjällä tankilla ei pääse edes romuttamolle.

Se on tietysti totta, että ennen vanhaan moottorit kuluttivat ainetta niin että tankissa kävi melkoinen pyörre, kun taas nykyiset kulkupelit kulkevat melkein pelkällä bensan hajulla tai pyhällä hengellä. Mutta aina kun menet ABC:lle, tunne on sama kuin astuisi teurastamolle: tietää, että nahka siinä viedään, mutta pakko se on kestää.

Bensa on aina ollut kallista, mutta ilman sitä ollaan vain mies ja kaksi tyhjää kättä tienpientareella. Ja niin kauan kuin koneet käyvät, me ajamme huoltoasemalle, valitamme hinnasta ja tankkaamme taas.