OVI 5

 

Filmivanerista ja saranat ruostuneesta raudasta. Ovi on nähnyt vuosikymmenten vaiheet. Sen pinnassa on historian havinaa, säiden armotonta jälkeä ja unohdettuja tarinoita. Ovi on seissyt vankasti hirsinurkkaisen ladon seinässä, suojaten sisäänsä menneen ajan salaisuuksia, vanhoja työkaluja ja talven varalle kätkettyjä aarteita.

Vuodet ovat vierineet, ja luonto on ottanut omat tilansa oven edustalla. Kuivuneet, hauraat koiranputken varret kurottavat kohti syyssäätä, muodostaen herkkää ja karua kontrastia raskasta oven taustaa vasten. Ne kertovat ohikiitävästä hetkestä, kesän päättymisestä ja hiljaisesta luonnon kiertokulusta, joka toistuu vuodesta toiseen oven vartioidessa rauhaansa.

Vaikka saranat narisevat ja puu on halkeillut, ovi seisoo yhä paikallaan horjumatta. Se kutsui pysähtymään, kuuntelemaan menneiden aikojen huminaa ja miettimään, mitä kaikkea sen kynnys onkaan vuosien varrella nähnyt. Se ei ole pelkkä kulkuväylä, vaan portti menneisyyteen, jonne muistot säilyvät