Ovia

– raja, suoja ja tarina

Aina silloin tällöin valokuvausharrastus kaipaa uutta kipinää. Tällä kertaa oivallus syttyi tavallisesta arjen yksityiskohdasta: ovista. Se on oma teema, jota en tullut aiemmin ajatelleeksi. Kun silmänsä kerran avaa, havaitsee, että jo omassa lähiympäristössä on satoja erilaisia ovia. Jokaisella niistä on oma persoonallinen ilmeensä, materiaalinsa ja muotonsa.

Ovi – tai portti – on pohjimmaltaan aukko, joka yhdistää sisä- ja ulkotilan. Se on fyysinen ja vertauskuvallinen raja. Ovi toimii suojamuurina syksyn viilenevää ilmaa vastaan. Lukittu ovi pitää kutsumattomat vieraat ulkopuolella ja merkitsee paikkaa, johon tullaan. Se toivottaa tulijan tervetulleeksi tai sulkee tulijan ulkopuolelle.

Sarjan ensimmäinen kuva syntyy; en vielä tiedä mistä? Tästä alkaa viikon mittainen havainnoinnin harjoitus. Aion kulkea katsellen tuiki tavallisia ovia, ehkä löydän myös vähän erilaisia ovia. Kuka tietää, ehkä joukosta erottuu jokin yllättävä yksityiskohta. Julkaisen kuvia SKK-blogissa, sitten kun saan ne kameran muistikortilta: yksitellen, tarina kerrallaan.

Haaste itselleni: Ensiviikko ovia katsellen

Tavoite: Kuvata viikon aikana 5–7 erilaista ovea tai porttia läheltä. Julkaisen kuvat niin, että jokainen herättää ajatuksia arjen kauneudesta.