Ovi 4

 

Syksyisen viileä tuuli tarttuu takin liepeisiin, ja vanhan puurakennuksen rakenteista kuuluu hiljainen, narahtava ääni.

Oven vieressä maassa makaa lahonneen puun palasia ja kosteita lehtiä. Ilmassa tuntuu vanhan hirsiseinän, vanhan paperin ja maaperän, hieman tunkkainen tuoksu. Pihalla vallitsee täydellinen hiljaisuus, jota rikkoo vain ajoittainen lehtien havina.

Paikka huokuu historiaa ja unohdettuja tarinoita. Sanomaton tunne kuiskaa, että oven avaaminen saattaisi paljastaa jonkin kauan sitten kadonneen muiston tai esineen, jota kukaan ei ole etsinyt vuosiin.

Päätän seurata uteliaisuutta ja ottaa askeleen kohti ovea epäröinnistä huolimatta.

Otan pari hidasta askelta ruohikon poikki, kurotan käteni kohti ovea ja painan kämmenselän kevyesti kulunutta puupintaa vasten ennen kuin kokeilen, Ovi on lukossa.