Ajatusten kierrätystä

 Vanhoista tähteistä uutta keittoa

Oli muuten melkoinen reissu taannoin paikalliselle kirpputorille. Löysin silloin pölyttyneen Antero Vipusen ja vanhan keltaisen muovitölkin. Siinä ajatuksia pyöritellessä ja vanhaa opusta selatessani aloin pohtia tätä nykyajan digitaalista sana-artikkelointia – tuttavallisemmin bloggaamista.

Joku viisas – luultavasti Austin Kleon tai vähintään joku, joka on tehnyt syvällisen analyysin hänen kirjansa kannesta – väitti, että kaikki taide on varastamista. Mutta kun ihminen istuu tietokoneen tai puhekirjoituksen ääreen luomaan "uutta ja ainutlaatuista" blogitekstiä, kyse ei ole mistään murtokeikasta. Se on eettistä taskuvarkautta: uhri ei menetä mitään, mutta varas kävelee pois taskut täynnä uusia oivalluksia.

Miten blogi siis syntyy? Se perustuu taiteelliseen varastamiseen:

• Sanojen lainaaminen: Poimit aamun uutisesta yhden hienon sivistyssanan, joka saa tekstin näyttämään heti pykälää viisaammalta.

• Näkymien nappaaminen: Kävelet luontopolulla, näet kastepisaran hämähäkinverkossa ja varastat sen kameralla. Kotona väität sen olevan syvällinen metafora elämän hauraudesta.

• Ajatusten sekoittaminen: Otat kaverin heittämän vitsin, yhdistät sen eilen kuuntelemaasi äänikirjaan ja maustat vanhalla kansanviisaudella. Avo’t – taas on syntynyt "omaperäinen" kirjoitus!

Oikeastaan bloggaaminen on kuin keiton keittämistä tähteistä. Et ole kasvattanut porkkanaa etkä keksinyt liemikuutiota, mutta kun heität kattilaan ripauksen  keittokirjan historiaa, uutisotsikon ja kauhallisen omaa elämänkokemusta, sopasta tulee täysin oman makuista.

Eikä kukaan syytä varkaudesta. Päinvastoin, lukijat nyökkäävät ruudun ääressä ja miettivät: "Noinhan minäkin olen aina ajatellut!" Ja se vasta taideteos onkin – varastaa ajatus toisen päästä ja tarjota se hänelle takaisin tuttuna oivalluksena.