Kansa on puhunut,

  Pitäisikö kansalle pitäisi antaa porttikielto äänestyskoppeihin

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa on jälleen saavutettu se perinteinen piste, jossa parketin hiotuin tekniikka ja tuomariston tiukat pisteet kohtaavat voittamattoman vastustajan: suomalaisen kotikatsomon sympatian. Joka syksy sama näytelmä toistuu. Tuomarit nyrpistävät nokkaansa, vilauttavat nelosia ja puhuvat lantion linjauksista, mutta kotisohvilla painetaan luuria punaisena.

Sillä miksi kukaan haluaisi katsoa täydellistä valssia, kun tarjolla on aitoa dramaattista selviytymistaistelua?

Paneudutaan hetkeksi Janin tapaukseen. Jani ei kenties liiku parketilla kuin höyhen tuulessa – hänen tanssinsa tuo paikoitellen mieleen ennemminkin raskaammalla kalustolla tehdyn taskuparkkeerauksen. Mutta Janilla on valtti, jota tuomarien pisteasteikko ei tavoita: hän on hauska! Hän yrittää niin että paita kastuu, ja ennen kaikkea hän näyttää siltä, miltä kuka tahansa meistä näyttäisi jouduttuaan kimaltavassa trikoossa miljoonan katsojan eteen.

Juuri tässä piilee demokratian kaunis ja pelottava voima. Politiikassa kansanääni tuo meille yllätyksiä, joita puituasi kuukausikaupalla uutisissa, ja viihde-ohjelmissa se pudottaa jatkosta illan parhaan tanssijan, koska tämä vaikutti "liian kokeneelta". Kansa ei hae virheettömyyttä, kansa hakee kasvutarinaa. Jos tanssi ei vielä suju, annettakoon miehelle aikaa oppia. Ehtiihän siinä seuraavaan sunnuntaihin menessä oppia vaikka mitä – tai ainakin keksiä uusia tapoja kompastua tyylikkäästi.

Joten pidetään peukkuja ja puhelimet kuumina. Meno saattaa olla tuomaristolle piinaa ja tanssin säännöille irvikuva, mutta se on viihdettä parhaimmillaan. Toivotaan, että Janin saappaat pyörivät parketilla vielä ainakin ensi sunnuntain yli. Täydellisiä tanssijoita mahtuu maailmaan, mutta aitoa selviytyjää ei heivata laivalta kesken parhaan shown.