Aitouden arvostus

Kuvien arvo

Kun tietokone luo sekunneissa kuvituskuvan mistä tahansa aiheesta, laskeeko se tavanomaisen kuvan taloudellista ja henkistä arvoa?

Lukijat oppivat nopeasti tunnistamaan tietokoneella tehdyn kuvan siloitellun ja hengettömän ilmeen. Tietokoneen tekemä kuva on ”tusinakuva” – se on siisti, mutta kylmä. Se ei synnytä tunteita eikä rakenna luottamusta.

Itse otettu kuva on korvaamaton. Joissakin tilanteissa voin ottaa kuvan tekoälyltä, mutta se on syytä merkitä selkeästi, ettei katsojaa huijata luulemaan, että olen itse ottanut kyseisen kuvan.

Omien valokuvien nouseva arvo

Kun verkko täyttyy keinotekoisesta materiaalista, oikeasta elämästä otetusta valokuvasta tulee arvokas asia.

Blogin omat kuvat – epätäydellisyys, aito valo, todelliset tilanteet ja elämänpitoiset yksityiskohdat – erottuvat joukosta heti. Kamera ei ole vain väline täytekuvien ottamiseen, vaan siitä tulee todiste siitä, että olen itse ollut paikalla, nähnyt ja kokenut asiat.

Selkeä tehtävien jako

Uusi tekniikka muuttaa kuvaamisen rooleja:

• Tietokone hoitaa massatavaran: Jotkut kuvituskuvat, mielikuvitukselliset taustat ja nopeat luonnokset.

• Oma kamera kantaa tarinan: Itse tarina, oikeat ihmiset, paikat, tunteet ja tapahtumat.

Sulkakynä ja kamera, oma valttikortti

Tietokone voi matkia tyylejä, mutta se ei pysty kokemaan mitään. Tekoälyltä voi pyytää mallikuvan, jonka pohjalta voi itse käydä tekemässä oman vaihtoehdon. Tekoälyä voi käyttää mentorina, mutta ei se minua korvaa.

Kun yhdistän oman kirjoitukseni (”Sulkakynä”) ja itse tallentamani hetken (”Kamera”), luon kokonaisuuden, jota kone ei voi jäljitellä. Tekniikka tekee sen, että aito kuva omasta näkökulmasta ja oma kädenjälki ovat entistä arvokkaampia.

Kädessä kynä,
linssi katsoo maailmaa,
vain hetki elää.
Kone jäljittelee valoa,
ihminen kokee sen.