Päivä 235/365

 

Austin Kleonin “Varasta kuin taiteilija” on juuri sellainen kirja, johon tarttuu viideksi minuutiksi, mutta joka jää mieleen asumaan päiväkausiksi. Lainasin sen kirjastosta noin viisi vuotta sitten, ja nyt ajatus sen uudelleen lukemisesta putkahti jostain. 
Kirjanen on pienen kokonsa puolesta nopea selailla läpi, mutta kun siihen syventyy, jokainen lause on tiivis elämänohje. Mitään täysin uutta ei tarvitse keksiä tyhjästä.
riittää, että uskaltaa poimia parhaat ideat ympäriltään, yhdistellä niitä rohkeasti ja suodattaa ne oman elämänsä ja kokemustensa läpi.
Ehkä tärkein kirjan muistutus minulle juuri tänään on vapaus: valokuvaus ja kirjoittaminen eivät synny täydellisyydestä, vaan tekemisestä ja tarkasta havainnoinnista. Toisella lukukerralla ajatukset asettuvat eri paikkaan kuin vuosia sitten, sillä myös minä olen muuttunut.
Austin Kleonin tiivistetty viisaus tekee hyvää – se raivaa turhan puristuksen pois ja jättää jäljelle luomisen ilon, kun välissä on vähän etäisyyttä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku