Eemeli

 

 – Uutisvirran komentaja

Kello oli kuusi aamulla, mutta Eemeli oli ollut pystyssä jo tunnin. Keittiön pöytä näytti sotahuoneen komentokeskukselta: toisella reunalla höyrysi musta kahvi, toisella makasi auki ruutuvihko, kynä valmiina iskemään. Tabletti oli nojallaan leipälaatikkoa vasten, ja seinäradio soitti Yle-ohjelmaa.

Eemelin aamu

Eemeli ei pelkästään kuluttanut mediaa – hän johti sitä omalla tavallaan, omasta keittiöstään käsin.

”Luottamus on ansaittava, joka päivä ja jokaisessa otsikossa!” Eemeli jyrähti ja napautti kynänpäällä pöytään niin, että kahvi läikkyi.

Naapurin Pentti pistäytyi hakemassa porakonetta lainaan ja huokaisi ovelta Eemelin laitteistoa katsoessaan.

”Sinä se jaksat, Eemeli. Minä pidän uutispimennosta... pidän pientä taukoa, pää hajoaa muuten noista sotaisista uutisista ja maastopaloista.”

”Sinuapa varten minä tätä vahdin!” Eemeli huusi takaisin ja pyyhkäisi tabletin näyttöä sellaisella vauhdilla, että näytönsuojakalvo vinkui. ”Suomalaisista 61 prosenttia luottaa siihen, että kotimaisesta mediasta saa totuudenmukaisen kuvan maailman menosta. Ja Norstatin mukaan 83 prosenttia pitää Yleä erittäin luotettavana! Minä varmistan, että lukemat pysyvät korkealla!”

Eemeli naputti muistiinpanoihinsa kohtaa: Uutisten pitää olla neutraaleja. Kerrotaan mitä tapahtui, ei mitä pitäisi ajatella.

Sitten TV-uutisten kesämakasiini pyörähti käyntiin. Eemeli nojautui eteenpäin silmät tarkkana. Televisiosta alkoi näkyä tuttu maisema – ja sama luonto-ohjelma, joka oli esitetty jo kolmena edellisenä kesänä.

”Ei jumpe!” Eemeli kavahti pystyyn niin nopeasti, että keittiön tuoli kolisi lattialle. ”Taas uusi kesä ja ohjelmien uusintojen aika! Maksamme kuitenkin YLE-veroa täyttä hintaa joka ikinen vuosi! Kyllä tästä pitää palautetta laittaa!”

Hän ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan tai marttyyriksi. Kynä viuhui ruutupaperilla. Eemeli kirjoitti palautetta toimitukseen napakasti mutta asiallisesti. Hän tiesi sananvapauden arvon.

”Kritiikki on merkki sananvapaudesta”, Eemeli myhäili itsekseen, nosti tuolin pystyyn ja siirtyi tietokoneelle lähettämään sähköpostia. ”Jos kukaan ei kyseenalaista, luottamus rapautuu. Mediaan pitää voida luottaa, ja siksi meidän kansalaisten on oltava hereillä!”

Kun kello löi kahdeksan, Eemeli oli jo lähettänyt yhden juttuvinkin, korjannut uutisartikkelista yhden asiavirheen ja tarkistanut sääennusteen kolmesta eri lähteestä. Päivä oli vasta alussa, ja uutisvirta virtasi vuolaasti – mutta Eemeli oli ohjaimissa.