Iltapäivällä kävelyllä on jotain taianomaista. Se on aikaa olla ajatustensa ja luonnon parissa. Tänään käytetään mustavalkoista kuvaa.
Minulle kuvan käsitteleminen mustavalkoisena korostaa entisestään ulkoisten häiriötekijöiden ja luonto ajan tärkeyttä. Minne sinä ja ajatuksesi vaellatte tänään?
Joka kerta kun astumme tälle polulle, tie on hänelle uusi . Syksyn lehdet narskuvat jalkojen alla, ja kirpeä ilma saa posket punoittamaan . Vaikka ympäröivä maailma ja menneet vuodet saattavat hämärtyä muistisairauden myötä, tämä yhteinen reitti tuo mukanaan jotain ajatonta. Emme kulje tätä tietä kiirehtien, vaan jokaisen askeleen ehdoilla . Minulle tie edustaa kaikkia niitä vuosikymmeniä, jotka olemme kulkeneet. Hänelle se on tämä ainoa tällä hetkellä oleva hetki – askel kerrallaan, käsi kädessä, turvallisesti avustajan kanssa.
Kommentit