Ideoiden varastamisen jalo taito

HYVÄ KIRJA

Lainasin kirjastosta ja luin pitkästä aikaa uudelleen Austin Kleonin pienen, mutta sitäkin viisaamman kirjan Varasta kuin taiteilija. Se on opas, joka riisuu luovuudesta turhat pyhimyksen sädekehät ja päästää tekijän pälkähästä. Kirjan pääviesti on virkistävän suora: mikään ei synny tyhjiössä, eikä yksikään idea ole täysin alkuperäinen.

Meillä on usein taipumus kantaa harteillamme kohtuutonta taakkaa. Pitäisi luoda jotakin aivan uutta, jotakin sellaista, mitä kukaan muu ei ole koskaan aiemmin keksinyt, sanonut, kirjoittanut tai valokuvannut. Mutta luonto ja taide toimivat samalla tavalla – ne versovat aina jostakin vanhasta. Jokainen ajatus on yhdistelmä niistä asioista, joita olemme lukeneet, nähneet, havainnoineet, kuulleet ja kokeneet.

Kleonin kirja muistuttaa, että hyvä taiteilija ei kopioi yhtä lähdettä sellaisenaan – se olisi pelkkää matkimista. Sen sijaan hän kerää vaikutteita kymmenistä eri suunnista, sulattaa ne omaan elämänkokemukseensa ja järjestää ne uudelleen. Kun lainaa yhdeltä, se on varkaus. Kun lainaa sadalta, se on tutkimustyötä ja oman tyylin etsimistä.

Erityisesti minua puhutteli kirjan ajatus analogisen ja digitaalisen työn tasapainosta. Ruudun tuijottaminen ja näppäimistön naputtelu on siistiä ja tehokasta, mutta aivot heräävät vasta, kun kädet pääsevät töihin. Paperille luonnosteltu Mind Map, muistiinpanojen tekeminen kynällä ja fyysinen tekeminen tuovat ajatteluun toisenlaisen rytmin ja syvyyden.

Luovuus ei siis ole tyhjästä loihtimista, vaan havainnointia, uteliaisuutta ja rohkeutta yhdistää asioita uudella tavalla. Eikä työn tarvitse olla valmista tai täydellistä ennen kuin sen uskaltaa aloittaa – tyyli syntyy tekemällä, ei odottamalla. Tämä kirjanen pistää todella ajattelemaan...!

Aamuvarhain soi
vanha teema uudelleen.
Oma sävel taas.