Päivä 221/365

Tauko

Mukilaukaus

Meillä on kahvitauko iltapäivällä kahden ja kolmen välillä. Kahvimylly jurisee – ei siinä kauaa kulu, kun se jauhaa 15 grammaa papuja. Pysähdytään aina makean herkun äärelle: yleensä mukana on jotain suklaista ja mukissa kaffeeta.

Näitä mukilaukauksia alkaa olla jo niin paljon, että kohta erilaiset mukit loppuvat – sitten on aloitettava uusi kierros. Voisin toki täydentää varastoa halvoilla kirpparimukeilla, mutta mitä mä niillä tekisin? No tietysti näitä mukilaukauksia!  

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »