Löytöretki unohtuneisiin ohjelmiin
– puhekirjoituksen uusi mahdollisuus
Monella meistä on tietokoneellaan ohjelmia, joita emme ole käyttäneet kuukausiin tai jopa vuosiin. Ne ovat jääneet näkyviin työpöydälle tai ohjelmaluetteloon muistuttamaan menneistä projekteista, kokeiluista ja hetkellisistä innostuksista. Aika ajoin herää kysymys: pitäisikö nämä ohjelmat poistaa tilaa viemästä vai voisiko niille löytyä vielä käyttöä?
Minulla oli tarvetta molemmille. Tietokoneen siivoaminen helpottaa arkea, mutta samalla vanhojen ohjelmien joukosta voi löytyä todellisia aarteita. Yksi tällainen löytö oli puhekirjoitus.
Olin käyttänyt sitä aiemmin vain satunnaisesti, mutta nyt päätin antaa sille uuden mahdollisuuden. Ajatus tuntui houkuttelevalta: mikä voisi olla helpompaa kuin puhua ajatuksiaan ääneen ja antaa tietokoneen muuttaa ne tekstiksi? Kirjoittaminen ei enää vaatinut näppäimistön ääreen istumista, vaan tarinoita saattoi luonnostella lähes missä tahansa.
Tuntuu vähän erikoiselta puhua tietokoneelle. Pian huomasin kuitenkin, että sanat alkoivat virrata vapaammin kuin perinteisesti kirjoittaessa. Ajatukset ehtivät tekstiksi ennen kuin sisäinen kriitikko alkoi epäillä niiden arvoa. Juuri siinä piilee puhekirjoituksen suurin vahvuus.
Moni epäröi puhekirjoituksen käyttöä, koska ohjelma tekee toisinaan virheitä. Niin tekeekin, mutta sillä ei ole lopulta suurta merkitystä. Ensimmäisen version tarkoitus ei ole olla täydellinen. Editointi kuuluu kirjoitusprosessiin aivan yhtä luonnollisesti kuin luonnosten tekeminen. On paljon helpompaa muokata olemassa olevaa tekstiä kuin tuijottaa tyhjää sivua odottaen inspiraation saapumista.
Suosittelen kokeilemaan puhekirjoitusta matalalla kynnyksellä. Romaania ei tarvitse aloittaa ensimmäisenä päivänä. Riittää, että kertoo omin sanoin, mitä näkee ympärillään tai mitä päivä on tuonut tullessaan. Voi kuvailla maisemaa, muistella lapsuuden tapahtumaa tai kertoa vanhan valokuvan herättämistä ajatuksista. Muutaman minuutin jälkeen ruudulla saattaa olla enemmän tekstiä kuin olisi uskonut mahdolliseksi.
Valokuvaajan näkökulmasta puhekirjoitus avaa kiinnostavia mahdollisuuksia. Kuvaushetken jälkeen tunnelmat, havainnot ja yksityiskohdat voi tallentaa välittömästi sanoiksi. Muistiin jää paljon sellaista, mikä muuten unohtuisi ennen blogitekstin tai kuvakertomuksen kirjoittamista. Myöhemmin näistä muistiinpanoista voi rakentaa kokonaisen tarinan kuvien ympärille.
Myös runojen kirjoittamiseen puhekirjoitus sopii yllättävän hyvin. Haikut ja tankat syntyvät usein hetkellisistä havainnoista. Kun ajatus osuu kohdalle, sen voi lausua heti ääneen talteen.
Tämä pieni runo muistutti minua siitä, ettei kaikkia unohdettuja ohjelmia kannata kiirehtiä poistamaan. Osa niistä on kuin vanhoja työkaluja autotallissa. Ne eivät ole jatkuvassa käytössä, mutta oikealla hetkellä ne voivat osoittautua yllättävän arvokkaiksi.
Tietokoneen siivous muuttui minulle löytöretkeksi. Osa ohjelmista saa lähteä, mutta osan päivitän ja se löytää tarkoituksen. Puhekirjoitus oli niistä merkittävin. Se ei korvannut kirjoittamista, vaan laajensi sitä. Se auttaa tallentamaan ajatuksia silloin, kun ne olivat tuoreimmillaan, ja rohkaisee kirjoittamaan enemmän.
Ehkä sinunkin omalla tietokoneellasi odottaa jokin ohjelma, jonka olet jo melkein unohtanut. Ennen kuin poistat sen, kannattaa vielä hetkeksi pysähtyä. Saatat löytää työkalun, joka on kärsivällisesti odottanut omaa vuoroaan – aivan kuten puhekirjoitus odotti minua.
Kommentit