Erotanko toden tarusta?

 

Tieto- ajan ja uutisvirran pyörteissä

Media, tieto, valinnat ja totuuden jälkeinen aika

Elämme aikakautta, jota leimaa valtava tieto- ja uutisvirta. Tietoa tulvii ovista ja ikkunoista – uutissivustot, sosiaalinen media, kirjat, lehdet ja erilaiset mediasisällöt kilpailevat huomiostamme jokaisena sekuntina. Mutta pysähdyttääkö tämä valtava tarjonta meidät koskaan miettimään: mitä me oikeastaan valitsemme, mitä luemme ja miten se muovaa ajatteluamme?

Valtava tarjonta – Miksi luen sen minkä luen?

Median kenttä on laajempi kuin koskaan aikaisemmin. Kirjat, sanomalehdet, ääniohjelmat ja digitaaliset uutisvirrat muodostavat kokonaisuuden, josta meidän on jatkuvasti suodatettava itsellemme olennainen. Valintamme eivät kuitenkaan tapahdu tyhjiössä.

Miksi valitsemme tietyn kirjan tai klikkaamme tiettyä uutisotsikkoa? Ohjaako valintojamme aito uteliaisuus, vai hakeudummeko huomaamattamme sellaisten sisältöjen pariin, jotka vahvistavat jo valmiiksi olemassa olevia käsityksiämme? Kun tarjonta on rajatonta, lukemisesta tulee vääjäämättä arvovalinta: se mitä luemme, määrittelee sen, mihin käytämme arvokkaimmat voimavaramme – ajatuksemme.

Lueskelen ja näen – Miten uutisvirta muovaa ajatteluamme?

Päivittäinen "lueskelu" ja sisältöjen selailu saattaa tuntua viattomalta ajankululta. Silti jokainen näkemämme kuva, otsikko ja mielipidekirjoitus jättää jälkensä. Se, mitä näemme, ohjaa suoraan sitä, mitä valitsemme – ja lopulta sitä, mitä ajattelemme.

Median luomat mielikuvat muovaavat hiljaisesti käsitystämme maailmasta. Jos uutisvirta painottuu kriiseihin ja uhkiin, maailma alkaa näyttää turvattomalta. Jos taas ympäröimme itsemme tietynlaisilla kuplilla, todellisuutemme kapeutuu. Passiivisestakin silmäilystä tulee aktiivinen tekijä oman maailmankuvamme rakentamisessa.

Totuuden jälkeinen aika – Onko kaikki totta?

Puhe "totuuden jälkeisestä ajasta" ei ole pelkkää tyhjää ammattisanastoa – se on arkeamme. Tunteisiin vetoavat mielikuvat ja kärjistetyt ilmiöt syrjäyttävät usein viileän tarkastelun ja tilastollisen tosiasian. Tässä ympäristössä nousee esiin olennainen kysymys: Onko kaikki totta, mitä meille esitetään?

Mielikuvat ovat voimakkaita. Ne herättävät tunteita nopeammin kuin kuivat tosiasiat. Kun pohdin omia ajatuksiani ja reaktioita, joudun kysymään itseltäni: Miksi reagoin näin? Onko tämä näkemys perusteellisen harkinnan tulos vai reaktio taitavasti rakennettuun mielikuvaan?

Erotanko toden tarusta? Politiikka ja maailman tila

Entä sitten kaikkein vaikein kysymys: erotanko minä – tai erotammeko me – toden tarusta vai faktan fiktiosta? Vastaus ei ole yksiselitteinen. Rehellinen vastaus saattaisi olla: Ehkä. Ehkä en!

Erityisesti politiikassa ja maailman tapahtumia käsiteltäessä rajanveto tosiasioiden, tulkintojen ja puhtaasti  vaikuttamaan pyrkivän viestinnän välillä on käynyt poikkeuksellisen haastavaksi. Syväväärennökset, maksetut vaikuttamiskampanjat ja verkkopalveluiden laskentakaavojen vahvistamat kaikukammiot hämärtävät rajaa entisestään. Luulemme usein olevamme kaikelta suojassa olevia kriittisiä lukijoita, mutta totuus on, että jokainen meistä on haavoittuvainen tarkoitukselliselle vaikuttamiselle.

Medialukutaito on jatkuvaa kyseenalaistamista

Tieto- ja uutisvirrassa luoviminen vaatii uudenlaista nöyryyttä ja kriittistä medialukutaitoa. Se vaatii uskallusta pysähtyä ja kyseenalaistaa paitsi lukemamme lähteet, myös oman ensireaktion ja ennakkoluulot.

Pohdittavaksi meille:

• Tunnistatko, milloin uutisen tai artikkelin herättämä tunne ohjaa mielipidettäsi enemmän kuin tosiasiat?

• Miten varmistamme, että lukemistoon kuuluu myös näkemyksiä oman kuplan ulkopuolelta?

• Milloin viimeksi huomasit vaihtaneesi mielipidettäsi jostakin politiikan tai maailmantilan aiheesta uuden tiedon valossa?

Tulvivan joen

otsikot varjostavat

pienen totuuden.

Etsin kirkasta vettä

mielikuvien yöstä.