Aamun asenne

Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on vähän kuin huonosti varusteltu noutopöytä. Siinä on joskus tarjolla pelkkää kylmää kaurapuuroa, kun odotin saavani kunnon pihvin. Mutta nyt olen päättänyt, että jos pöydässä on vain puuroa, niin minähän nautin sen hiilihydraateista ja kuiduista – se on edullisin juhla-ateria!

Olen työstämässä kolmea teemaa, joilla aion juhlia tämän vuoden loppua. Vuodessa on vielä runsaasti päiviä jäljellä [näin syyskuussa noin 100 päivää vuodesta jäljellä]. Meni syteen tai saveen – ja useimmiten menee molempiin – ne kolme asiaa ovat:

a. Asenne
b. Onni
c. Unelmat

Sanotaan, että asenne ratkaisee. Se on vanha fraasi, mutta kukaan ei kertonut, että sitä mitataan useimmiten kuin auton ylinopeutta. Olen päättänyt nähdä mahdollisuuksia sielläkin, missä muut näkevät vain punaista. Entä se kritiikki, jota tulee kaikesta? Otan sen vastaan kuin mies, vaikka sisälläni asuva pieni kiukkupussi haluaisi näyttää kieltä. Useimmiten kritiikki sisältää vähintään kaksi ideaa: hyvän ja huonon. Hyvästä ideasta saa helposti paremman mielen, ja huonoa ideaa kannattaa testata ja trimmata. Se asenteesta.

Toinen kohta on onni. Onni ei ole mikään saavutus, se on kuin sissisotaa. Olen päättänyt olla onnellinen joka päivä – en toki väkisin. Jos ei ole syytä juhlaan, juhlin sitä, että löysin aamulla sukan parittoman kaveriksi ja muistin juoda heti herättyä lasillisen huoneenlämpöistä vettä ennen aamujoogaa. Juhlistan onnistumista mielessäni enkä odota, että joku muu tulee lyömään rumpua minun tarinoilleni. Entä ne tunteet? Pitää opetella nauttimaan niistä kaikista. Minä nautin vitutuksestakin oikein kunnolla ja hartaudella.

Kolmas kohta on unelmat. Luin jostain lehdestä, että elämä on lähes loppu, jos unelmat loppuvat. Minun elämäni ei lopu siihen, sillä minulla unelmia riittää. Unelmoin asioista, joita aion toteuttaa, sekä asioista, jotka ovat niin utopistisia, että ne vaatisivat miljoonavoiton tai vähintään aikakoneen. Se tekee hyvää ajatuksille! Unelmia kannattaa trimmata, sillä se antaa treeniä aivoille. Kaikista unelmista rakennan pienen majan, jossa olen suojassa – siellä ei ole eräpäiviä sekä suoja syksyn tuulia ja sateita vastaan.

Tämä nykyaika on parempi kuin mikään aikaisempi ajanjakso. Joku toinen – kuten vaimoni – saattaa olla suunnitelmistani eri mieltä. Vaimollani on muistisairaus, joka ei parane, mutta sen etenemistä voi hidastaa olemalla positiivinen ja keksimällä aina uusia virikkeitä. Haluan kuitenkin olla realisti. Enkä ole mikään suuri valtiomies, joka tarvitsisi lisää osavaltioita. Toivottavasti ihmiset osaisivat elää rauhassa.