Syksyn ensiaskeleet

Siitä on jo 55 vuotta, kun aloitimme yhteisen matkan Marjatan kanssa. Tänään on myös hänen nimipäivänsä.

Aamun viileys nousee usvana järveltä, pehmeä valo kertoo kesän taittuvan hiljaiseen elokuuhun.

Aamukahvi höyrysi mukissa, kun päätin käväistä ulkona Tuomiojärven rannalla. Nouseva usva verhosi vastarannan puut pehmeyteen, sellaista keskikesällä ei koskaan tavoita. Elokuun puoliväli on saapunut kuin varkain, vaikka kalenteri näyttää vielä kesää, ilmassa on jo ripaus tulevan syksyn kirpeyttä ja hämärtyviä iltoja.  Etsin kameran linssiin kohtaa jossa vesi ja sumu kohtaavat tähän aikaan vuodesta valo ei enää häikäise, vaan se laskeutuu maiseman ylle viipyillen. Ruohikossa kimmeltää varhainen aamukaste ja rantavedessä muutama sorsa lipuu hitaasti usvan läpi jättäen jälkeensä pehmeitä vesirenkaita. 

Tällaisena lauantaiaamuna ei ole minnekään kiire. Kamera kulkee olalla enemmän muistiinpanojen tekemistä varten, kuin luontokuvia. Jokainen kameran laukaus vain tallentaa tämän lyhyen siirtymävaiheen.  Nyt on se hetki, kun kesä vetää hitaasti henkeä ja antaa tilaa syksyiselle levollisuudelle. Kotiin palatessa keittiössä tuoksuu ruoka. Elokuussa on oma erityinen rauhansa: kiireet tasoittuvat ja ajatukset saavat tilaa tiivistyä muistiinpanoiksi ja kuviksi Sulkakynä ja kamera blogiin.

Minä olen käyttänyt kuvien muokkaamiseen monia ohjelmia vuosien varrella. Mukana kulkee edelleen vanha Picasa kolmonen, jonka tuki päättyy jo kymmenen vuotta sitten, mutta se on silti edelleen mieluinen ja äärimmäisen käyttökelpoinen työkalu. En ole löytänyt sille vieläkään vastaavaa korvaajaa?