Syksyn merkkejä

 

ja pihan elämää

Elokuusta on jo kolmasosa takana, ja kesä on hiljalleen kääntymässä syksyn suuntaan. Tuomissa ja koivuissa näkyy jo keltaisia lehtiä, ja pihlajanmarjat punertavat kauniisti.

Perennapenkin yllätyksiä ja sato toiveita

Perennapenkin hortensiat ovat parin vuoden takaisia ruukkukasveja, jotka istutin aikanaan maahan – ja nyt ne kukkivat hienosti! Tänä keväänä hankittu uusi hortensia taas ei kuki enää tänä kesänä. Saa nähdä, tuleeko kesäkurpitsoita vielä? Voi olla, että ei tule, mutta katsotaan.

Seison tässä karviaispensaiden luona ja syön kypsiä karviaisia. Meidän marjapensaat ovat jääneet vähemmälle hoidolle, mutta en jää tähän syömään pidemmäksi aikaa, vaan jatkan tarinaa ja kävelyä pihalla.

Piha rehottaa luonnontilassa

Vaimoni on muistisairas ja hänen on vaikea kävellä, joten tämän pihan hoito on jäänyt vähemmälle. Voikin sanoa, että piha rehottaa lähes luonnontilassa. Vain pieni alue nurmikosta on leikattu ja hoidettu.

Tässä kasvaa koiranputki, joka on todella pitkä – varmaan kaksi ja puoli metriä. Annan sen kasvaa, se saa luvan rehottaa.

Kallionauhus ja perhosten odotusta

Kallionauhus on sellainen kasvi, johon tulee syksyisin yleensä hyvin paljon neitoperhosia. Toivottavasti niin käy tänäkin vuonna, jotta pääsen kuvaamaan niitä nauhuksen kukissa. Osa kukista on jo auki, mutta ainuttakaan perhosta ei juuri nyt näy paikalla. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.

Nauhuksessa on valitettavasti myös hyvin paljon kotiloita, ja sen lehdet ovat aivan reikäisiä. Se on kiusallista, kun kotilo vitsausta on niin vaikea torjua. Ainoa keino olisi kerätä niitä käsin ja hävittää ne, mutta…