Aika kiittää ja kumartaa
– eli miten säästän 150 euroa lukemalla vanhoja lehtiä
Postilaatikkoon tuli eilen tuttuun tapaan, Digikuva-lehti numero 15. Lehti on kulkenut matkassani jo ties kuinka kauan, mitä nyt jokunen pieni katko on mahtunut joukkoon. Se on ollut kiinnostavaa luettavaa, mutta tällä kertaa mukana seurasi jotain, mikä sai kirkastamaan ajatukset kertaheitolla: yli 50 euron lasku.
Pysähdyin miettimään suhdettamme. Selasin lehden tällä kertaa poikkeuksellisen tarkalla silmällä ja kysyin itseltäni viileän analyyttisesti: saanko tästä sivumäärästä todella vastinetta rahoilleni? Kun laskeskelin jatkuvan tilauksen vuosihintaa tarjoushinnalla, päädyin yli 150 euroon.
Hahmotetaanpa summaa hieman. Tuolla vuosimaksulla ostaisi jo melkoisen määrän kunnollista papukahvia, uudet ja pitävät pitpohjakengät syksyn liukkaille tai monen viikon ruruoat tarkan markan kauppalistalla. Onko jokainen lehden kikka ja niksi todella niin arvokas, että siitä kannattaa maksaa vertauskuvallinen kahvipaketti viikossa?
Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että digitaaliset Etunurkka-palvelutkin ovat jääneet minulta lähes käyttämättä. Niinpä päätös kypsyi: on viisainta päästää irti. Lehden tulo jatkuu joka tapauksessa lokakuun loppuun, vaikka peruutuksen tekisi heti.
Peruutus hoituisi netissä, mutta valitsin tietoisesti puhelimen. Ajattelin kokeilla onneani ja katsoa, millaisen houkuttelevan vastatarjouksen asiakaspalvelu taikoisi pussiinsa takaisin haluamalleen asiakkaalle. Tarjous tulikin: noin 8 euroa per numero, eli edelleen yli 150 euroa vuodessa. Ei jatkoon. En sitoutunut, vaan tein kypsän ja harkitun säästöpäätöksen.
Nyt kamera käteen ja säästetyt eurot kahviin!
Kommentit