Digitaaliset kätköt
ja kuorman keveneminen
Mielenkiintoista on se, että kun kuvat ovat rinnakkain samassa kansiossa, pelkän ruudun perusteella on yllättävän vaikea erottaa, millä laitteella mikäkin on otettu. Eniten ihmetyttää se, miten laadukkailta kännykkäkuvat näyttävät – etenkin maisemissa ne vetävät vertoja järjestelmäkameralle, joskus jopa voittavat sen. Puhelimen lyhyt polttoväli luo valtavan syväterävyyden, jolloin kuva toistuu terävänä aina etualalta kaukaisuuteen saakka.
Kun tähän yhdistää kantamisen vaivan, ajatukset alkavat kääntyä. Järjestelmäkamera vaatii aina oman laukkunsa ja mukaan yhden tai kaksi vaihto objektiivia, joista kertyy äkkiä melkoinen kuorma. Puhelin taas kulkee huomaamattomasti taskussa, on heti käyttövalmis ja kulkee vaivattomasti mukana. Ehkä ikääntyminen tekee tehtävänsä – sitä alkaa pikkuhiljaa vieroksua painavia laite kasoja.
Vuosikymmenten varrella kertyneitä objektiiveja on hyllyssä 1960-luvun klassikoista aina tämän vuosituhannen lasipintoihin. Niitä en tietenkään hylkää; käytän niitä edelleen silloin, kun siltä tuntuu ja kuvaushetki sitä kutsuu. Mutta ainakin tänään ajatus on kirkas: puhelinkamera tulee tästä eteenpäin saamaan yhä suuremman roolin arjen havainnoissa.
Raskas laukku jää,
askel kevenee tiellä.
Taskussa känny
tallentaa valon kerran,
hetki elää kuvassa.

Kommentit