Antero Vipusen rinki ongelma

 

– aivot solmussa

Moni muistaa tunteen, kun tekee kirpputorilla löydön, josta on haaveillut vuosikymmeniä. Minulle kävi juuri niin: käsiini osui vanha kunnon Antero Vipunen, arvoitusten ja tietojen aarrearkku. Kannoin opuksen kotiin kuin suurimman aarteen, keitin kahvit ja päätin viihdyttää itseäni vanhan ajan pähkinällä.

Sivuja selaillessani silmiini osui klassinen pulma. Siinä kymmenen miestä asetetaan rinkiin, ja joka seitsemäs saa astua piiristä ulos. Viimeiseksi jäävä on voittaja –tai tässä tapauksessa pelastunut.

"Eihän tämä voi olla vaikeaa", tuumin. Otin kynän ja aloin piirtää rasteja paperille. Yksi, kaksi, kolme... seitsemäs pois. Seuraavasta alkaen taas seitsemän eteenpäin.
Puolessa välissä huomasin, miten tuijotan paperia kulmat kurtussa. Rinki pienenee, numerot hyppivät silmissä, mutta putosin laskuista. Tuntui kuin olisin yrittänyt astua liikkuvaan junaan, jonka vaunuja irrotetaan lennosta. Vanha Vipunen tuntui hymyilevän sivuilta pirullisesti: laskehan uudestaan.

Käännyin modernin tekniikan puoleen ja kysyin neuvoa kännykän tekoälyltä. Kone raksutti vastauksen sekunnissa: kyseessä on kuulemma Josepuksen ongelma, joka pohjaa lukuteoriaan ja rekursio kaavoihin. Ruudulle alkoi ilmestyä hienoja kaavoja, jakojäännöksiä ja binäärilukuja.

Minua alkoi hymyilyttää

Elämme maailmassa, jossa jokaisen taskussa kulkee laite, joka ratkaisee antiikin matemaatikoiden pähkinät silmänräpäyksessä. Silti suurin riemu syntyy siitä, kun istuu sunnuntai iltasella keittiön pöydän ääressä kynä kädessä, katsoo paperille piirrettyä rinkiä ja toteaa ääneen: "Onpas tämä vaikeaa!"

Se on parasta aivojumppaa. Riemu ei tule valmiista vastauksesta, vaan siitä, että antaa ajatuksen juosta rinkiä, vaikka sitten joka seitsemännen askeleen välein.

Suosittelen lämpimästi kirpputori kierroksia. Koskaan ei tiedä, minkä vanhan kirjan sivuilta löytää itselleen. Ehkä parhaan tavan saada aivonsa solmuun aurinkoisena iltapäivänä. Tästä yli 700-sivuisesta opuksesta riittää bloggaajalle iloa pitkään.