Kesän sininen valloittaja

 – Sinilupiinin lumo ja haaste

Suomen suvi on täynnä värejä, mutta yksi on juuri nyt ylitse muiden: pientareilla hehkuva syvän sininen ja violetti. Sinilupiinit kukkivat parhaillaan upeasti, luoden hienon kontrastin esimerkiksi valkoisen koivunrungon kanssa. Tämä näky on monelle meistä tuttu ja rakas osa suomalaista kesämaisemaa.

Vaikka sinilupiini on silmälle ilo, se herättää ristiriitaisia tunteita. Se on kaunis vieraslaji, joka on kotiutunut suomalaiseen luontoon kenties turhankin tehokkaasti. Se valtaa pientareet ja leviää vauhdilla, tarjoten upean väriloiston, jota on usein vaikea tai jopa mahdotonta torjua. Silti, kun katsoo tuota sinistä merta, on vaikea olla lumoutumatta sen voimasta ja väristä – se on merkki siitä, että kesä kukkii parhaimmillaan.

Pysähdy hetkeksi nauttimaan tästä näystä, ennen kuin kesän siniset hetket lipuvat ohi.

Sinilupiini
vieras kaunis lajimme
valtaa pientareet
Ei sitä voi torjua
kesä kukkii sinistä 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »