Viisi jippoa valokuvaukseen

 Itsestäänselvyyksien purkaminen

Valokuvaus on täynnä kirjoista opittavia, mutta myös kirjoittamattomia sääntöjä. Pidämme niitä usein itsestäänselvyyksinä, kunnes joku rikkoo niitä ja luo jotain täysin erilaista. Erityisesti minimalismissa se, mikä näyttää ulospäin helpolta ja itsestään selvältä, vaatii kaikkein tarkinta silmää ja kypsää näkemystä. Pohdin nyt viittä valokuvauksen perinteistä "totuutta" nimenomaan minimalismin näkökulmasta, ja etsin niistä pienet jipot, joilla tutuista aiheista voi mankeloida esiin jotain uutta.


1. "Kuvassa täytyy olla selkeä pääkohde"

Perinteinen ajatus lähtee siitä, että katseen on löydettävä heti selkeä piste, johon ankkuroitua –esimerkiksi yksinäinen pieni saari sumussa tai kalastaja tyynellä järvellä.

  • Minimalismin jippo: Entä jos kohde onkin poissaolo tai pelkkä tyhjyys, niin sanottu negatiivinen tila? Kohde voi olla niin radikaalin pieni –vain piste kuva-alan äärimmäisessä kulmassa, että kuva alkaa kertoa tarinaa mittakaavasta ja hiljaisuudesta. Katseen voi kääntää myös pelkkään pintarakenteeseen ilman varsinaista keskipistettä, jolloin valo ja varjo itsessään muuttuvat kuvan todelliseksi aiheeksi.

2. "Sommittelun säännöt takaavat tasapainon"

Meille opetetaan kolmannes ohjeita ja kultaista leikkausta. Kohde sijoitetaan viivojen risteyskohtiin, jotta lopputuloksesta tulisi silmälle tasapainoinen ja miellyttävä katsella.

  • Minimalismin jippo: Unohdetaan oppikirjat ja haetaan joko äärimmäistä symmetriaa tai tietoista epätasapainoa. Kun kohde sijoitetaan aivan kuva-alan alalaitaan tai nurkkaan, jäljelle jäävä tyhjä tila saa valtavan, lähes fyysisen painoarvon. Keski sommittelu puolestaan tekee minimalistisesta kuvasta graafisen, lähes meditatiivisen ja täysin pysähtyneen. Se ei kaipaa liikettä, se kaipaa olemista.

3. "Kuvan on oltava tarkka ja teknisesti puhdas"

Automaattitarkennus sahaa kohdalleen, valotusaika pidetään lyhyenä ja tärähtämätön, veitsenterävä kuva leimataan onnistuneeksi suoritukseksi.

  • Minimalismin jippo: Tietoinen epätarkkuus ja kameran liikuttaminen valotuksen aikana (ICM) avaavat uuden maailman. Hallittu liike riisuu monimutkaisen ja levottoman maiseman pelkiksi puhtaiksi väripinnoiksi ja pehmeiksi, maalauksen omaisiksi viivoiksi. Toinen äärimmäisyys on herkkä makrokuvaus, jossa syväterävyys jätetään niin kapeaksi, että vain millimetrin murto-osa on tarkka. Muu maailma sulaa ympäriltä utuiseksi, tunnistamattomaksi taustaksi.

4. "Valo luo muodon ja varjo tuo syvyyttä"

Klassinen oppi sanoo, että tarvitaan hyvä valon suunta,  esimerkiksi sivuvalo, jotta kohteen kolmiulotteisuus ja muoto pääsevät oikeuksiinsa.

  • Minimalismin jippo: Graafisuus ja kaksiulotteisuus. Minimalisti voi etsiä joko täysin tasaista, varjotonta valoa (kuten utuisena, harmaana talvipäivänä), jolloin ympäröivä maailma muuttuu pelkäksi herkäksi viivapiirrokseksi. Tai vaihtoehtoisesti käytetään jyrkkää siluettia, jossa kohteen kaikki yksityiskohdat häviävät ja jäljelle jää vain puhdas, graafinen muoto valoisaa taustaa vasten.



5. "Valokuva tallentaa todellisuuden sellaisena kuin se on"

Ajattelemme helposti, että kamera vain dokumentoi; tallentaa mekaanisesti kaiken sen, mitä linssin eteen kulloinkin sattuu osumaan.

  • Minimalismin jippo: Valokuva ei ole tallenne, vaan aina valinta siitä, mitä jätetään ulkopuolelle. Minimalistin suurin työkalu ei olekaan suljinaika tai aukko, vaan tiukka rajaus. Katunäkymää tallentaessa ei tarvitse vangita koko katua ihmisineen ja autoineen; riittää, kun poimii sieltä yhden seinälle lankeavan varjon heijastuksen, puhtaan geometrisen linjan tai askeleen jättämän jäljen. Kyse ei ole todellisuuden kopioinnista, vaan sen pelkistämisestä omaksi, puhtaaksi havainnoksi.

Valokuvauksessa mikään ei lopulta ole itsestään aivan selvää. Suurin jippo onkin osata riisua kuvasta kaikki ylimääräinen häly niin pitkälle, että jäljelle jäävä vähä alkaa puhua suuria.

Se vaatii kuvaajalta rohkeutta jättää tilaa katsojan omille ajatuksille ja tulkinnoille. Mutta pysähtyykö kiireinen ihminen nykyään enää katsomaan sellaista kuvaa? Sitä sietää miettiä.

Näistä suunnista tekee kuitenkin mieli lähteä etsimään sitä seuraavaa ruutua.

Kapea ala
korostaa vain kohdetta.
Kohina poistuu,
pelkistää kuvan tilan,
vangitsee katseen siihen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Tanssia Alzheimerin kanssa