Kukonlaulun kirous

 

ja uneton yö

Me jakaudumme tunnetusti kahteen leiriin: niihin, jotka heräävät ennen aurinkoa hymyillen raikkaalle aamun kasteelle, ja niihin, jotka haluaisivat ampua kyseisen auringon alas taivaalta aamua manaten. Erityisen vaaralliseksi tämä jako muuttuu silloin, kun kuvioon sotketaan kesäyö, kalat, soutuvene ja suomalainen kansanperinne. Oheinen viisi ruutuinen sarja tiivistää tämän inhimillisen ajatuksen umpisolmun paremmin kuin yksikään kalastusopas.

Aloittakaamme toiveikkaasti odotuksista, eli sarjakuvan ylärivistä. Siellä asuu ”Tehokalastaja”. Hän nousee sängystä sellaiseen aikaan, jolloin jopa kukko vasta harkitsee kyljen kääntämistä. Sumu nousee Tuomiojärvestä tyylikkäästi kuin elokuvissa, eikä miehen silmissä näy hitustakaan rähmää. Hän astuu veneeseen, heilauttaa vapaa ja – kas kummaa – pinnan alta ponnahtaa välittömästi lohi perheen ylpeys, kookas kirjolohi, joka suorastaan rukoilee pääsyään voipaperiin ja pannulle. Seuraavassa hetkessä sankari jo pitelee saalistaan tyytyväisenä, kasvoillaan sellainen omahyväinen ilme, jota sietääkin katsella vain ruudulta.

Tämä aamun virkeyden ylistyslaulu on tietenkin kaunis, mutta modernille ihmiselle se on pelkkää psykologista terroria. Onneksi tarinalla on kääntöpuolensa –tämä realistisempi alarivi.

Mitä tapahtuu, kun suomalainen mies ”ottaa luonnosta mittaa” ja valvoo unetonna koko yön? Aluksi idea tuntuu loistavalta. Kesäyö on hämärä, mystinen ja täynnä hiljaisuutta. Mutta kun kello lyö kolme aamulla, mystisyys vaihtuu kylmään horkkaan ja filosofisiin kysymyksiin siitä, miksi ihminen on ylipäätään syntynyt tähän kylmään pohjoiseen Suomeen.

Kun se maaginen aamunhetki lopulta koittaa, vene kyllä keinuu rannassa kutsuvasti, mutta kalastaja itse on kokenut täydellisen henkisen ja fyysisen romahduksen. Hän istuu kesämökkiinsä lukittuna, tuijottaa tyhjyyteen öljylampun kalpeassa loisteessa ja näyttää siltä, kuin olisi juuri hävinnyt elämänsuunnittelun maailmanmestaruuskisat. Kalat polskivat järvessä onnellisina vailla huolen häivää, kun taas sankarimme saalis rajoittuu massiiviseen univajeeseen ja lievään henkiseen kriisiin.

Koko tämän draaman kaaren sulkee sisäänsä TANKA itämainen runomuoto, joka suomalaisen järvimaiseman päälle sovitettuna kuulostaa juuri niin vakavalta kuin miehen kohtalo onkin:

Kun nouset varhain
Voit kalastaa aikaisin
vaikka taimenen.
Jos valvot koko yön
saalis taitaa jäädäkin.

Moraali on siis selvä: Älä yritä huijata biologista kelloa, jos mielit kalaan. Jos kuitenkin päätät valvoa yön yli, varmista edes, että mökissä on riittävästi kahvia. Muuten olet se alarivin mies, jonka ainoa saalis on oivallus siitä, että luonto voitti jälleen tylyin lukemin kuusi–nolla.