Kohtaamisia etsimen takana

 

– kun ohikulkija astuu tarinaan

Kävelen Mäyrämäen alppiruusupuistossa hiekkakäytävällä. Ilmassa on alkukesän valoa, puiden lehdissä sateen jälkeinen raikas vihreys. Nostan kameran vangiten ohikiitävän, kauniin hetken: edelläsi asteleva vaimo, joka työntää päättäväisesti rollaattoriaan pitkin hiekkapolkua. Painan laukaisinta. Samalla hetkellä mutkan takaa ilmestyy vastaantulija, mies, joka tallentuu kuvan laitaan.

Vastaantulijasta näkyy kuvassa vain käsi!

Katseenne kohtaavat. Mies pysähtyy ja kysyy suoraan: "Miksi kuvasit minua?"

Tämä tilanne on tuttu jokaiselle katukuvausta tai valokuva kävelyitä harrastavalle. Se herättää välittömästi kysymyksiä puolin ja toisin. Mitä oikeuksia kuvaajalla on? Entä mitä oikeuksia on ihmisellä, joka huomaa tulleensa kuvatuksi?

Kameran linssin molemmin puolin tarvitaan sekä pykälätietoa että jotain lakikirjaa pehmeämpää: sydämen sivistystä.

 
Mitä laki sanoo? 

Julkisella paikalla liikuttaessa säännöt ovat onneksi melko selkeät, vaikka ne usein synnyttävät väärinkäsityksiä. Kun kohtaaminen herättää kysymyksiä, on hyvä tietää perusasiat.

1. Missä saa kuvata?

Suomen laissa lähtökohta on se, että julkisella paikalla kuvaaminen on vapaata. Puistot, kadut, torit ja yleiset tiet ovat alueita, joilla kuka tahansa saa tallentaa näkymää ja siellä liikkuvia ihmisiä ilman ennakkoon pyydettyä lupaa.

Tämä ei ole salakatselua. Salakatselu on rikos, joka voi tapahtua vain kotirauhan piirissä (kuten asunnoissa tai pihoilla) tai suojatuissa paikoissa, kuten käymälöissä, pukuhuoneissa tai yleisöltä suljetuissa virastotiloissa. Puiston polku ei kuulu näihin.

2. Kuka omistaa kuvan?

Valokuvan tekijänoikeus syntyy sille, joka painaa laukaisinta. Vaikka olisit kuvan pääosassa tai vilahtaisit sen laidassa, sinulla ei ole automaattista oikeutta vaatia kuvatiedostoa itsellesi tai kieltää kuvaajaa pitämästä sitä omassa arkistossaan.

3. Entä kuvien julkaiseminen?

Tässä astuu kuvaan hienovaraisempi lainsäädäntö: yksityisyyden suoja ja tietosuoja.

• Pääsääntö: Julkisella paikalla otetun kuvan saa julkaista (esimerkiksi blogissa, somessa tai näyttelyssä) ilman kuvattavan lupaa, jos kuva on asiallinen.

• Poikkeus: Kuvaa ei saa julkaista, jos se loukkaa kuvattavan kunniaa, yksityisyyttä tai aiheuttaa hänelle haittaa tai kärsimystä. Kukaan ei halua tulla ikuistetuksi esimerkiksi nolaavassa tai arkaluonteisessa tilanteessa.

• Kaupallinen käyttö: Jos kuvaa aiotaan käyttää mainoksessa tai tuotteen markkinoinnissa, kuvattavalta henkilöltä on aina pyydettävä kirjallinen suostumus (Model Release).

Lain kirjasta käytännön sivistykseen

Laki antaa raamit, mutta arjen kohtaamiset täytetään asenteella. Kun puistossa vastaantullut mies kysyi motiivejani, tilanne olisi voinut kärjistyä, jos olisin alkanut puolustautua pykälillä ja julistanut: "Minulla on oikeus kuvata täällä!" Sellainen vastahyökkäys vain ruokkii epäluuloa. Nykymaailmassa ihmiset varjelevat yksityisyyttään tarkasti, ja se heille suotakoon.

Vastasin rehellisesti ja rauhallisesti: kerroin kuvanneeni edellä kulkevaa vaimoani, ja mainitsin hänen vain osuneen kuvan reunaan vastaantulijana.

Tieto poisti mystiikan ja mahdollisen uhkan tunteen. Mies nyökkäsi, ymmärsi ja matka jatkui hyvässä hengessä. Rehellisyys ja avoimuus riisuivat tilanteen jännitteestä sekunneissa.

Katukuvaajan paras työkalu ei olekaan valovoimainen objektiivi, vaan hymy ja valmius keskustella. Jos joku kysyy kuvaamisesta, kuva voi olla valmiina kameran takanäytöllä näytettäväksi. Usein pelkkä kuvan näkeminen ja kuvaajan ajatuksen kuuleminen muuttaa epäluulon kiinnostukseksi. Joskus tilanteesta voi syntyä jopa uusi tuttavuus, ja kuvan voin lähettää kohteelle sähköpostitse muistoksi.

Ohikulkija tekee kuvan

Valokuvaajana ajattelen, etteivät satunnaiset ohikulkijat ole häiriötekijöitä – he ovat osa tarinaa. Rollaattoria työntävä vaimo puiston polulla kantaa mukanaan kaunista, arjen makuista ja minimalistista kerrontaa elämän kulusta. Kun kuvan laitaan astuu tuntematon kulkija, kuvaan syntyy vuorovaikutus: kaksi erilaista elämänpolkua risteää samassa ruudussa, samalla sekunnilla.

Katukuvaus on parhaimmillaan ihmisyyden ja hetkellisyyden tallentamista. Kun pidämme mielessä sekä oikeutemme että toistemme kunnioituksen, kamera pysyy silloinkin silmiltä laskettuna siltana, ei milloinkaan muurina ihmisten välillä.