Turhautumisen sipuli ja puukauha

 On niitä päiviä, kun maailma ei vain ärsytä, se vastustaa. Ei ole mitään yhtä suurta syytä – ketään ei ole haukuttu, mikään ei ole rikki – mutta silti ilmassa leijuu sellainen yleinen, epämääräinen harmaus. Sitä sanotaan vitutukseksi, mutta se on syvempää. Se on sellaista, joka saa askeleen tuntumaan raskaalta ja mielen sumuiselta. Se on kehon tapa sanoa, että nyt on menty liian pitkään samalla vaihteella, ja kierroksia pitää kai laskea.

"Mikä avuksi?" kysyin itseltäni, kun tuijotin tyhjyyteen. Listasin mielessäni kaikki hienot keinot: huuda, juokse kilometri täysillä, anna jääkylmää vettä kasvoille. Kaikki hyviä, rajuja nollauksia. Sitten listasin lempeämmät: mene metsään, lue kirjaa, kirjoita harmit paperille ja polta se lappunen.

Mutta sitten arki muistutti olemassaolostaan. Pitää aloittaa ruuan laitto.

Ja siinä se oli. Ratkaisu. Ei mikään meditaatioretriitti tai raivohuone, vaan puinen kauha ja sipuli.

Joskus, kun mieli on täynnä höttöä, paras lääke on palata aivan näihin omaishoitajan perusasioihin. Käsillä tekemiseen. Pilkkomiseen. Sekoittamiseen. Se on pieni, konkreettinen ankkuri, joka pitää ukon tässä hetkessä. Kun veitsi halkaisee sipulin, pilkkoo lipstikkaa, siinä ajatukset eivät voi harhailla. Pitää keskittyä sormiin ja terään.

Niinpä vedin hanskat naulaan henkisesti. Laskin vaatimustason nollaan. Tänään ei tehty gourmet-illallista, vaan jotain tuttua ja simppeliä, sellaista, mikä valmistuu melkein itsestään ilman reseptien kyttäämistä. Tuo lihan parasta ennen päiväyskin oli jo eilen. Laitain keittiöön soimaan jotain, mikä vie ajatukset aivan muualle. Spotifaysta vanhaa jazzia, levy soi. Annan sipulin kuullottua rauhassa, ja tuoksujen täyttää tilan.

Maailma sai odottaa. Ongelmat, ne epämääräiset ja harmaat, ne saavat odottaa jazzin ja liesituulettimen huminan takana. Tämän hetken minä olen vain vanha mies, joka pitää huolta vaimosta ja itsestään ja tekee ruokaa.

Ja tiedätte itsekin: puinen kauha ja hellan ääressä olo laskivat kierroksia. Lopputuloksena on vain pihvi ja keitetyt perunat, mutta ne ravitsevat enemmän kuin vain vatsan. Se ravitsee mieltä, joka muisti, että joskus yksinkertaisimmat asiat ovat ne kaikkein tehokkaimmat.
"Hyvä ruoka, parempi mieli": niin se vaan menee!