Päivä 173/365

Aloita se

Minua kiehtoo tuulipussi. Tavoitteena oli tallentaa liike hiljaisessa tuulessa.  

Tuulipussi on yksinkertainen laite, joka toimii kahdella tavalla: se näyttää sekä tuulen suunnan (kuten perinteinen tuuliviiri) että antaa karkean arvion tuulen nopeudesta.

1. Tuulen suunnan osoittaminen

Tuulipussi on kiinnitetty asennustankoon kääntyvän renkaan avulla, jolloin se pääsee pyörimään vapaasti 360°

  • Aerodynaaminen vastus: Kun tuuli puhaltaa, se osuu pussin kankaaseen. Pussin suuaukko on avoin ja jäykistetty, kun taas loppupää on kapeampi.

  • Tasapainottuminen: Tuuli painaa pussin pitkää kangasososaa myötävirtaan. Koska pussin "häntä" aiheuttaa suuremman ilmanvastuksen kuin avoin suuaukko, tuuli pakottaa pussin kääntymään aina niin, että suuaukko katsoo suoraan tuulta kohti ja pussin perä osoittaa siihen suuntaan, minne tuuli on matkalla.

  • Lukeminen: Jos pussin perä osoittaa etelään, tuuli puhaltaa pohjoisesta.

2. Tuulen nopeuden arvioiminen

Tässä tuulipussi eroaa tavallisesta tuuliviiristä. Pussin asento ja muoto kertovat, kuinka kovaa tuulee:

  • Heikko tuuli: Pussi roikkuu löysänä tai vain sen alkupää nousee hieman.

  • Kohtalainen tuuli: Pussi alkaa täyttyä ilmasta ja nousee lähes vaakatasoon. Monet raidalliset tuulipussit on suunniteltu niin, että jokainen suoraksi oikeneva raita (oranssi/valkoinen) vastaa tiettyä tuulen nopeutta (esim. suoristunut raita voi vastata noin 1,5 m/s tuulta.

  • Kova tuuli: Kun tuuli on riittävän voimakas eli 7–8 m/s tai enemmän, tuulipussi täyttyy kokonaan ja kohoaa täysin vaakatasoon suoraksi putkeksi.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »

Tanssia Alzheimerin kanssa

Kuva
  – kompastelua ja iskuja Meillä on kotona asunut jo muutaman vuoden verran eräs kutsumaton, mutta valitettavan pysyvä vuokralainen: Alzheimer. Vaimoni kiusana. Se on pesiytynyt piirongin laatikon pohjalle ja sieltä käsin piinaa meidän arkipäiviä. Moni ajattelee Alzheimerista kuullessaan ensin muistihäiriöitä – ja kyllä, ne ovatkin riesa, suuri sellainen. Avaimet ja muut tavarat ovat hukassa, sanat katoavat suusta kesken lauseen ja eilinen tuntuu joskus olevan sumun peitossa. Mutta tiedättekö, ne eivät ole se pahin. Ne ovat vain etulinjan taistelijoita tässä sodassa. Suurin ja kaunein huolenaiheeni liittyy vaimoni fyysiseen tasapainoon. Siitä kun tuntuu olevan jäljellä enää pelkkä muisto. Kaatumisia on ollut niin paljon, että olen alkanut harkita, pitäisikö hankkia kypärä ja otsalamppu jokapäiväiseen käyttöön. Illalla olimme pienellä kävelyllä, sellaisella rauhallisella, korttelin ympäri kiertävällä lenkillä. Kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes paluumatkalla vaimoni päätti demonstr...
Read more »