Heinäkuun aatto


 
Harmaa aamun valo osui pöytään. Viivat olivat selkeät. Pöydällä oli musta, kuuma kahvi.

Ulkona oli hiljaista. Valo oli tasainen.

Mies katsoi kuppia. Höyry nousi suoraan ylös. Hän otti kulauksen. Kahvi oli kitkerää ja kuumaa.

Huomenna on heinäkuu!

Kuusien takana oli naapurin piha. Siellä haukkui koira. Sitten se vaikeni.

Mies laski kupin pöydälle. Se kolahti. Mitään muuta ei kuulunut.

Oli aamu, ja kahvia oli vielä.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »