Päivä 163/365

luonnehdittu

Ikä ja kokemus lisäävät luonnetta ja parantavat monia asioita. Olipa kyseessä sitten, lapsuuden paras ystävä, arkkitehtuuri esine, tai kirja: Valokuvaa tänään jotain, joka on kestänyt ajan hammasta ja jolla on säilynyt luonne.

Joulutoiveen pitkä toimitusaika

–Toiveeni vuodelta 1957 toteutui vihdoinkin!

Lapsuuden joulut muistetaan usein kahdesta asiasta: niistä lahjoista, jotka sai, ja niistä kaikkein hartaimmista toiveista, jotka eivät toteutuneet. Minulle se suuri, saavuttamaton unelma oli harrastus osaston kirjallisuutta.

Vuosi oli 1957. Toivelistani ehdoton ykkönen oli Yrjö Karilaan toimittama järkäle, Antero Vipunen. Tuo poikien (ja miksei miestenkin) tietämyksen, leikin ja askartelun Graalin malja.

Kuinka kävi? Jouluaattona paketin kääreistä ei paljastunutkaan Antero Vipusta. Liekö syynä ollut lievä puute kiltteydessä – poikaviikareilla kun tapasi tuohon aikaan olla omat metkunsa –vai se karu taloudellinen fakta, että tuollainen satojen sivujen tiiliskivi taisi maksaa sen aikaisissa vanhoissa markoissa pienen omaisuuden.

Lohdutuspalkinnoksi sain Mieleni minut tekevi -kirjan. Hyvä teos sekin, lähes vastaava, mutta eihän se Vipunen ollut. Se oli vähän kuin olisi pyytänyt polkupyörää ja saanut laadukkaat sukset.

Mitä unelma maksoi silloin?

Jälkikäteen ajateltuna joulupukin budjetin pettämistä ei voi ihmetellä. 1950-luvun loppupuolella Antero Vipusen kaltaiset sidotut tietokirjat maksoivat helposti 1 000 – 1 300 vanhaa markkaa.

Suhteutetaanpa se sen ajan elintasoon: tuolloin aikuisen keskituntipalkka oli noin 200 markkaa. Kirjan ostamiseen vaadittiin siis helposti kuuden tunnin bruttoansio! Nykyrahaksi ja ostovoimaksi muutettuna se tarkoittaisi noin 40 – 55 euron investointia kirjakaupassa. Tavallisessa maatalousperheessä sellaista summaa ei uhrattu yhteen pojanviikarin kirjaan kevein perustein. Vipunen oli sen ajan luksustuote.

Mutta sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Joskus se odottaminen vain ottaa hieman pidemmän ajan – tässä tapauksessa nämä 69 vuotta.

Kohtaaminen kirpputorilla –Vuosisadan alennusyynti

Eilen astelin paikalliselle kirpputorille –aivan tavallisena kesä torstaina, ilman tonttulakkia tai joulustressiä. Ja siellä se nökötti hyllyssä. Antero Vipunen.

Kyseessä on kirjan kymmenes painos (vuodelta 1986), joka on sisällöltään täysin muuttamaton laitos siitä vuoden 1950 alkuperäisestä ensipainoksesta. Samaa ajatonta viisautta, salakirjoitusta ja niksejä. Ja mikä parasta: tämä yksilö oli säilynyt lähes uudenveroisena.

Katsoin hintalappua ja hieraisin silmiäni. Kaksi euroa (2 €)!

Pikaisen päässälaskun jälkeen totesin, että kirjan reaaliarvo oli pudonnut matkan varrella noin 50 eurosta kahteen kolikkoon. Vuositasolla laskettuna kyseessä on sellainen alennusprosentti, johon ei pysty mikään tavaratalon hullu päivä tai black friday. Korvatunturin logistiikkaketjun alennus on loppukäyttäjälle varsin tuntuva.

Opetus on selvä: Toiveita ei pidä koskaan missata tai peruuttaa, sillä ajan saatossa ne voivat toteutua. Kun toiveen pitää sitkeästi voimassa, se saattaa ja voi yllättäen kävellä vastaan –ja joskus vieläpä uskomattomaan pilkkahintaan.

Nyt minulla on vihdoin kirja kädessäni. Taidanpa heti ryhtyä tutkimaan, mitä kaikkea poikamaisen nerokasta sieltä löytyy, ja ottaa siitä sen luvatun valokuvan!