Kahvi on

kahvia
Juhla Mokka maksoi kahdeksan euroa ja kolmekymmentäviisi senttiä. puolikiloinen paketti. Vieressä oli Coop X-tra. Yksi euro ja kaksikymmentäkahdeksan senttiä.

Nostin X-tran kärryyn. Kassa sanoi summan, kortti piippasi.

Kotona mittasin neljä mitallista. Moccamaster keitin korisi, vesi nousi putkessa. Höyry tuoksui samalta kuin vuonna 1976.

"Mitä tämä on?" pöydän toiselta puolelta kysyttiin, kun kuppi oli täynnä.

Otin hörpyn. Tummaa, kuumaa, hieman kitkerää. Juuri sellaista kuin pitääkin.

"Kahvia", minä vastasin.

Laskin kupin takaisin lautaselle. Kumpikaan ei sanonut enää mitään.

Katsoin ikkunasta ulos. Kotihoitaja peruutti autoaan tiukassa kulmassa, moottori hurahti kahdesti ennen kuin suoristui. Keittiön kello raksutti tasaisesti, kaksi lyöntiä sekunnissa. Pöydällä lojuva punainen paketti näytti mainokselta, joka oli eksynyt väärään taloon.

Lusikkani kopsahti posliiniin. Se oli ainoa ääni koko huoneessa, mutta se riitti.