Autosta luopumisen olisi iso muutos
Ihmisen elämä on matka, joka koostuu erilaisista aikakausista. Yksi pitkäaikaisimmista ja itsestään selvä aikakausi miehen elämässä on autoilu. Auto on vuosikymmenten ajan edustanut enemmän kuin pelkkää mekaniikkaa, bensiiniä ja neljää pyörää; se on ollut itsenäisyyden symboli, tahdon jatke ja suora yhteys vapauteen. Kun ajatus autosta luopumisesta nousee konkreettisesti eteen, se ei kosketa vain lompakkoa, vaan se haastaa identiteetin, rutiinit ja tavan hahmottaa ympäröivää maailmaa.Edessä on valinta kahden polun välillä. Toinen polku jatkaa tuttua, turvallista latua: nykyisen auton vaihtamista nuorempaan, kymmenisen vuotta käytettyyn kulkuvälineeseen, joka pitää arjen ennallaan, mutta vaatii oman taloudellista ja henkistä huolenpitoa. Toinen polku vie kohti tuntematonta: autosta luopumista, uudenlaisen resilienssin rakentamista ja liikkumisen vapauden uudelleenmäärittelyä.
Tämän valinnan ytimessä ei ole vain kysymys rahasta, vaan kysymys siitä, mitä vapaus meille vanhemmiten merkitsee.
Oman auton tuttu turva ja hinta
Kun takana on kymmeniä vuosia ratin takana, auton avaimen paino taskussa tuo turvaa. Oma auto on kuin liikkuva olohuone tai talvella lämmin suojakuori. Se mahdollistaa hetken mielijohteesta syntyvät matkat ja kyvyn lähteä kameran kanssa luontoon juuri silloin, kun valo on kauneimmillaan, tai hakea täydennystä keittiöön miettimättä aikatauluja. Se pitää ihmisen oman elämänsä herrana.
Tällä vapaudella on kuitenkin hintansa, joka kasvaa sitä suuremmaksi, mitä vähemmän kilometrejä mittariin kertyy. Noin kymmenen vuotta vanha auto, vaikka se olisi kuinka hyvin pidetty, kantaa aina mukanaan pienten ja suurten vikojen riskiä. Katsastukset, renkaiden vaihdot, vakuutukset, verot ja yllättävät korjaukset ovat jatkuva, hiljainen taustamelu arjessa. Auton omistaminen vaatii energiaa ja huolta. Ne ovat asioita, joita emme ehkä haluaisi enää tässä elämänvaiheessa kantaa, kun vaihtoehto on olemassa.
Autottomuus: Luopumista vaiko uudenlaista vapautta?
Jos valinta kääntyy autosta luopumiseen, astutaan henkisen joustavuuden alueelle. Ensimmäinen reaktio autottomuuteen on usein menetyksen tunne. On vaikeaa hyväksyä, ettei kotiovesta voi vain kävellä ulos ja istua kuljettajan paikalle. Liikkuminen muuttuu tietoiseksi toiminnaksi, joka vaatii suunnittelua, bussireittien tutkintaa tai taksin tilaamista.
Resilienssin ydin on kuitenkin kyvyssä nähdä saman asian kääntöpuoli. Kun luovutaan auton omistamisesta, ei luovuta liikkumisesta. Taloudellinen laskelma osoittaa, että omasta autosta säästyneillä tuhansilla euroilla voi rakentaa arjen, jossa julkinen liikenne ja taksi tuovat uudenlaista mukavuutta.
Kun istuu taksin takapenkille, vastuu siirtyy muiden harteille. Ei tarvitse enää murehtia talven liukkaita teitä, ikkunoiden raaputtamista paukkupakkasessa, taskuparkkeerausta tai nousevia polttoainehintoja. Liikkumisesta tulee ostopalvelu. Matka itsessään muuttuu suorituksesta rentoutumisen hetkeksi, jolloin voi katsoa ikkunasta ulos, antaa ajatusten virrata tai vain nauttia siitä, että joku muu hoitaa työn.
Nyt alkaa olla valinnan hetki
Tämä valinta vaatii armollisuutta itseä kohtaan. Autoilusta luopuminen on henkinen prosessi, jota ei tarvitse kiirehtiä, mutta jota ei myöskään tarvitse pelätä. Ihminen on ihmeellisen sopeutuvainen; uudet rutiinit muuttuvat muutamassa kuukaudessa automaatioksi, ja se, mikä aluksi tuntui vieraalta, voi pian tuntua helpotukselta.
Valinta on loppujen lopuksi kahden vapauden välillä:
Pienemmän, kymmenvuotiaan auton valitseminen on kontrollin vapauden säilyttämistä.
Autosta luopuminen taas on huolenpidosta vapautumista. Molemmat polut ovat oikeita, ja molemmat johtavat hyvään arkeen. Olennaista on kysyä itseltään, kumpaa vapautta elämäntilanne enemmän kaipaisi nyt?
Kommentit