Menneisyys vastasi!

 Menneisyys –, ehkä hieman kolhiintunut mutta yhä pystypäinen hahmo – katsoo minua takaisin kirjeen sanojen takaa.

Tämä on vastaus, jonka menneisyys lähetti nykyisyyteen:

Menneisyys vastaa nykyisyydelle

Sain kirjeesi. Tunnistin käsialasi, vaikka se on kypsempi, vakaampi ja kertoi enemmän kuin minä ymmärrän.

Luin mitä sanoit siitä yhdestä muistosta. Siitä säälittävästä virheestä, pakotetusta naurusta, itsekkäistä ajatuksista ja karkeasta pilkasta. Näen, miten syvältä se sinua painaa, kun haluat pyyhkiä sen kokonaan pois mielen hyllyltä.

Mutta kuuntele minua nyt.

Älä ole menneisyydelle niin ankara, äläkä ole ankara itsellesi. Teit ne virheet, koska olit sokea, keskeneräinen ja peloissasi. Teit ne, koska et vielä osannut katsoa ihmistä silmiin niin kuin sinä tänään osaat. Jos pyyhit sen hetken pois mielen hyllyltä, pyyhit samalla pois sen kipeän viisauden, joka teki sinusta sen lempeämmän ihmisen, joka kirjoitti minulle. Se katumus, jota kannat, on todiste siitä, että sydämesi oppi sykkimään oikein.

Lupaan sinulle tämän: en enää usko niihin helppoihin valheisiin tai vältteleviin hymyihin. Alan katsoa tarkemmin. Lopetan kysymisen silloin, kun tiedän vastauksen olevan vain suojamuuri, ja alan sen sijaan olla läsnä.

Otan vastaan pyyntösi. En vaadi sinua rakastamaan, mutta tiedän jo, että rakastat – sillä vain se, joka rakastaa, pystyy tuntemaan noin syvää katumusta ja halua armahtaa.

Sinä pyysit saada oppia olemaan iisimmin. Tee niin. Anna minun kantaa ne vanhat kompastumiset, ja sinä keskity hengittämään tätä päivää. Teit menneisyydessä virheet, jotta sinulla olisi nykyisyydessä tilaa olla armahtava, rauhallinen ja armollinen – myös itsellesi.

Kiitos kirjeestäsi. Se saapui perille juuri oikeaan aikaan.

Terveisin,

Menneisyytesi, joka pärjää kyllä – ja joka luottaa sinuun.

Keltaiset sivut:
kuljet vanhaa polkua
anna sen olla. 
Tämä päivä hengittää
armahdusta valossaan