Päiväkävelyllä

Elokuun loppu kääntää vääjäämättä lehteä uuteen vuodenaikaan. Tuuli tuoksuu jo erilaiselta, aavistuksen viileämmältä ja maanläheisemmältä. Haukanniemen avarat pellot lepäävät vielä rauhallisen vihreinä, korkean ja kevyen pilviverhon alla, mutta tarkka silmä poimii jo ensimmäiset syksyn merkit. Kameran linssin läpi katsottuna oksiston lehdet ovat alkaneet pukeutua purppuraan ja pehmeään punaan. On aivan kuin luonto kokeilisi varovasti syyspalettiaan ja sekoittaisi värejä ennen yöpakkasia ja varsinaisen ruskan hehkua.

Yhteiset ulkoilun hetket ovat arjen tärkeimpiä ankkureita. Marjatta istahti hetkeksi hengähtämään reitin varrella olevalle penkille. Uusi isopyöräinen rollaattori on osoittautunut olevan oivallinen tuki ja matkakumppani näillä luontopoluilla – se tuo askeliin juuri sen tarvittavan varmuuden, jotta voimme yhä yhdessä nauttia Haukanniemen kiireettömästä tunnelmasta.

 Siinä hän istuu tyynenä, kädet puuskassa ja tuttu hymy huulillaan, osana tätä pysähtynyttä, kaunista siirtymävaiheen päivää, jonka tunnelman kokosin triptyykkiin Havaintoja 28.8.26.

Vihreä taittuu,
purppura hiipii lehtiin,
syksy jo saapuu.
Yhdessä kuljemme taas,
niityn laitaan levähtäen.