Näkemisestä

 Havaintoja: (Tämä on Sulkakynä ja kamera 2500. julkaisu)

---

1. Rajaa ja eristä – Pienennä näkökenttää

Laaja maisema tai arkinen huone vastaanotetaan yleensä kokonaisuutena, jolloin aivot leimaavat sen jo nähdyksi.

• Kuinka se tehdään: Ota käyttöön ”virtuaalinen kehys” tai etsin (kuten kameran läpi katsottaessa). Katso maailmaa ikään kuin pienen putken läpi.
• Mitä huomaat: Et enää katso koko pöytää, vaan katsot pinnan kulumaa, puunsyiden suuntaa tai valokeilassa leijuvaa pölynhiukkasta. Kun kokonaisuus suljetaan pois, yksityiskohdat nousevat esiin.

2. Muuta näkökulmaa ja kulmaa (Lateraalinen ajattelu)

Aivot olettavat maailman olevan tietynlainen, koska katsomme sitä aina samalta korkeudelta (silmien tasolta) ja samoista kulmista.

• Kuinka se tehdään: Muuta fyysistä asentoa tai liikkumisnopeutta. Laskeudu alas sammakko perspektiiviin, katso suoraan ylöspäin tai pysähdy paikkaan, jonka ohi yleensä kävelet reippaasti.
• Mitä huomaat: Pintojen tekstuurit, valon ja varjon leikki maassa, rakenteiden alareunat sekä heijastukset lätäköissä ja ikkunoissa – asiat, jotka jäävät kävellessä aina pimeään kulmaan.

3. Kysy aivoilta täsmällisiä kysymyksiä

Aivot vastaavat siihen, mitä niiltä kysytään. Jos et kysy mitään, ne tarjoavat oletuskuvaa.

• Kuinka se tehdään: Anna itsellesi selkeä tehtävä tai teema, jota etsit:

• ”Missä näen tänään ympyrän muodon?”

• ”Missä näen kaksi asiaa, jotka vastakohtaisuudessa sopivat yhteen?”

• ”Miltä tämä paikka tuoksuu tai kuulostaa juuri nyt, jos suljen silmäni 30 sekunniksi?”

• Mitä huomaat: Aivojen aktivaatiojärjestelmä alkaa välittömästi poimia ympäristöstä juuri niitä asioita, jotka se sekunti sitten suodatti pois.

4. Pysähdy tutun äärelle ja kysy: ”Mitä muuta tämä on?”

Tottumus on havainnoinnin suurin vihollinen. Kun jokin asia on tuttu (oma olohuone, tutuimman lähimetsän polku tai arkinen esine), aivot luovat siitä mentaalisen kuvakkeen eivätkä enää katso itse kohdetta.

• Kuinka se tehdään: Valitse täysin arkinen kohde tai paikka. Päätä löytää siitä kolme asiaa, joita et ole koskaan aikaisemmin pannut merkille.
• Mitä huomaat: Huomaat esineen historiasta kertovia kulumia, varjon pehmeän reunan tai äänen, jota et ole ennen rekisteröinyt kohinasta.

5. Huomaa reaktio, älä vain kohdetta

Se, mitä emme usein huomaa, ei löydy ulkopuolelta vaan omasta sisimmästä: ensimmäinen reaktio. Kun näet jonkin asian tai tilanteen, mitä aivot tarjoavat ensimmäisenä ajatuksena?

Se on usein opittu tulkinta tai luokittelu. Kun huomaat tämän nopean reaktion, voit asettua sen taakse ja kysyä: Mitä siellä sen takana on? Mitä muuta tässä hetkessä on läsnä kuin tämä minun reaktioni?

---

Miten aivoille opetetaan uudet hakuehdot?

Aivojen opettaminen ei tapahdu pakottaen, vaan pienillä toistuvilla leikeillä ja uteliaisuudella:

• 
  Valitse ”Päivän sana” tai ”Päivän muoto”: Päätä aamulla, että tänään panen merkille valon heijastuksia, tiettyä väriä tai kontrastia pehmeän ja kovan välillä.
• Hidasta tahtia kymmenen prosenttia: Kun kävelen tai liikun hieman hitaammin kuin yleensä, automaattiohjaus löysää otettaan, koska se ehtii käsitellä enemmän aistitietoa.
  
• Kirjaa ylös tai taltioi: Kun huomaat jonkin asian, jonka melkein missasit, pystytä sille pieni ”muistomerkki” – kirjoita siitä lyhyt muistiinpano, ota mielikuva tai pysähdy sen äärelle sekunniksi. Tämä signaali kertoo aivoille: ”Tämä oli arvokasta tietoa, etsi näitä lisää.” Siksi taskussa on muistikirja ja kainalossa kamera.
  
  Tietoisen läsnäolon ydin on: heräämistä siihen, että maailma on aina rikkaampi, yksityiskohtaisempi ja kiinnostavampi kuin aivojemme nopea tiivistelmä siitä antaa ymmärtää.
  
  Havainnoinnin oppikirjana olen käyttänyt Anni Kytömäen "KULTARINTA" kirjaa