Lasermittaus ja kameran linssi

Postista tuli paketti ja mukana kolahti jotain painavampaa kuin mainoslehtiset. Tilaajalahja! Mukavan tuntuinen, pieni muovinen laatikko, jonka kyljessä lukee teknisen kirjaimin Laser Distance meter.

Katselin laitetta kahvikupin yli. Remonttia ei ole nyt tiedossa, tapetit pysyvät seinissä ilman millimetri mittausta, eikä huonekalujen paikkoja ole syytä siirrellä. Mutta vanha tottumus tarttua kaikkeen missä on linssi ja painikkeita voitti: laite päätyi ulkoilutakin taskuun kameran kaveriksi.

Pihamaalla punainen lasertäplä hypähti männyn kylkeen. Naps: 4,82 metriä.

Suuntaus aitatolppaan. Naps: 12,35 metriä.

Syntyi kummallinen mieliteko yhdistää tämä uusi digitaalinen laite valokuvaukseen. Automaattitarkennuksen aikakaudella peilitön kamera etsii kohteensa silmänräpäyksessä ilman kysymyksiä, mutta entä kun pimeys laskeutuu? Kun hämärä peittää ääriviivat, automaattitarkennus alkaa sahata tyhjää edestakaisin ja etsin näyttää pelkkää mustaa maisemaa, nyt voi astua punainen lasersäde näyttämölle.

Lasertäplä pimeään puunrunkoon, lukema näytöltä, objektiivin tarkennusrengas manuaalisesti kohdalleen ja laukaisin pohjaan. Ei hakuammuntaa, ei arvailua, eikä suttuisia yökuvia. Silloin tuo tilaajalahjaksi saatu kapistus lunastaa paikkansa repun pohjalla – ilmaiseksi saatu laite, joka ratkaisee kerran syksyssä sen viheliäisen pimeäkuvauksen ongelman.

Ehkä se päätyy olemaan 95 prosenttia ajasta taskussa toimettomana. Mutta seuraavan kerran, kun hämärä yllättää ja etsin on pimeä, taskussa on yllättävä valttikortti: pienten punaisen pisteiden ja tarkkojen millimetrien maailma.