Blogi ja toimivat rutiinit
Ehkä muutkin kirjoittajat tunnistavat tämän tunteen. Kun veto ruudun tai paperin ääreen on kova, saa kaikki muu luvan odottaa.
Joskus ajatus kaipaa kuitenkin pientä sytykettä. Tässä on viisi toimivaa keinoa, joista voi olla apua sinullekin:
Puolen tunnin tiimalasi. Asetan 30 minuutin hiekka-ajastimen pöydänkulmalle ja istun koneella, ja teksti alkaa hahmottua. Saatan aloittaa kirjoittamisen vaikkapa pelkästä tylsistymisestä. Tikittävää ajastinta kannattaa välttää, hiljainen, vanhanaikainen puolituntilasi toimii huomattavasti paremmin.
Sanoja ruudulle ilman kynnyksiä. Kirjoitan mitä tahansa, kunhan sivu alkaa täyttyä. Ensimmäisessä vaiheessa tärkeintä on saada ajatukset näkyviin eikä murehtia täydellisyyttä. Joskus aloitan vain kirjoittamalla "en tiedä mitä sanoisin" tai sanelemalla ajatuksia puhekirjoituksella – vaikkapa haikun tai tankan muotoon.
Oma kirjoitusrituaali. Kirjoittaminen on minulle henkilökohtainen rituaali, joka selkeyttää mieltä paremmin kuin liikunta, meditaatio tai kakkukahvit. Kaikille niillekin on paikallensa, mutta mikään ei voita kirjoittamisen tuomaa levollisuutta.
Irtautuminen täydellisyydestä. Ensimmäisen luonnoksen eli kraakun ei tarvitse olla valmis julkaistavaksi, eikä sen tarvitse edes kuulostaa viisaalta. Kun annan itselleni luvan kirjoittaa raakatekstiä virheineen ja keskeneräisine ajatuksineen, kynnys ajatuksesta sanoiksi mataloituu huomattavasti. Tekstiä ehtii hioa ja korjata myöhemmin.
Aiheen pilkkominen osiin. Jos koko tarinan hahmottaminen tuntuu liian suurelta mäeltä kiivettäväksi, valitsen vain yhden pienen yksityiskohdan tai havainnon. Kirjoitan pelkän otsikon, yhden lauseen tai valokuvaan liittyvän lyhyen tarinan. Usein tämä pieni askel riittää, ja teksti alkaa virrata kuin itsestään.
Kommentit