Suuren sähköteorian äärellä

Tuli täässä iltapäivänä pohdiskeltua elämän suuria peruskysymyksiä. Että miksi ihmeessä me olemme valjastaneet juuri sähkön kaikkeen siihen, missä lämpö virtaa ja valot vilkkuvat?

Katson ikkunasta ulos. Tuuli taivuttaa pihakoivun latvaa ja aurinko paistaa ikkunasta niin että silmiä häikäisee. Siinä se energia on, tarjolla aivan ilmaiseksi. Jos kerran tuulenvire ja auringonsäteily ovat olemassa, miksi emme ota tuulenpuuskaa suoraan kiinni ja pane sitä pyörittämään taloutta ilman sähkökaapeleita? Tai miksemme säilö puhdasta auringonvaloa ja lämpöä sellaisenaan pirtin nurkkaan talven varalle?

   

Siinä kohdassa mieleen hiipi vanha kunnon Hölmölän-väki. Eivätkö he aikanaan oivaltaneet täsmälleen saman asian? Kun Hölmölään pystytettiin ikkunatonta pirttiä, tuumi väki tuumasta toimeen: kannetaan auringonpaistetta säkeillä sisään! Kantoivat ahkerasti koko päivän, aukaisivat pussin suun nurkassa – ja ihmettelivät, mihin se valo aina pirtin hämärässä katosi. Lopulta viisas Matti neuvoi sahaamaan seiniin aukkoja, ja silloinhan se valo pysyvästi pirttiin jäi. Lopulta taidettiin sahata kaikki seinät nurin.

  Me nykyihmiset nauramme Hölmölän meiningille, mutta perinteen jatkajia tässä ollaan. Aloin jo nähdä mielessäni uuden ajan vision: talo, jossa ei tarvittaisi sähkönsiirtomaksuja eikä kilowattituntimittareita, vaan nurkassa vain suhisi puhdas luonnonvoima.

   Mutta eihän se niin helppoa ole, ei sitten millään. Viisaammat tietävät kertoa, että sähkö on energiamaailman yleisavain – monikäyttöinen mestari, joka taipuu napinpainalluksesta niin lämmitykseen, kahvinkeittoon, lukulampun valoksi kuin netin selaukseen. Tuulesta saa kyllä mekaanista voimaa, mutta sen kuljettaminen olohuoneeseen ilman sähköjohtoa vaatisi niin melkoisen remmi- ja hammasratashässäkän, että seinistä menisi läpi pelkkä akselisto. Ja se aurinko – se kyllä lämmittää tupaa, kunhan sattuu paistamaan, mutta eipä sitä säteilyä edelleenkään saa säkkiin eikä purkkiin pimeän yön varalle ilman teknisiä kiertoilmiöitä ja akkujen napoja.

   Ja Hölmölän säkkimiehiä on turha ylenkatsoa. Taisi heillä sittenkin olla ajatusta matkassa, tekniikka vain vielä silloin uupui.