Vanha kaupunki tuntuu aina siltä kuin se pidättäisi hengitystään – aivan kuin menneisyys vaeltaisi edelleen sen kortteleissa ja hipaisisi olkapäätäsi, kun et katso. Sen tutkiminen antaa aina tilaa fantasioille ihmisten elämästä, jotka asuivat siellä 100 vuotta sitten.
Joka kerta kun astumme tälle polulle, tie on hänelle uusi . Syksyn lehdet narskuvat jalkojen alla, ja kirpeä ilma saa posket punoittamaan . Vaikka ympäröivä maailma ja menneet vuodet saattavat hämärtyä muistisairauden myötä, tämä yhteinen reitti tuo mukanaan jotain ajatonta. Emme kulje tätä tietä kiirehtien, vaan jokaisen askeleen ehdoilla . Minulle tie edustaa kaikkia niitä vuosikymmeniä, jotka olemme kulkeneet. Hänelle se on tämä ainoa tällä hetkellä oleva hetki – askel kerrallaan, käsi kädessä, turvallisesti avustajan kanssa.
Kommentit