KUINKA JATKAA ETEENPÄIN

 

1. Jokaiselle päivälle on alku, josta syntyy rutiini.

Päivän ensimmäinen teko säätää koko loppupäivän suunnan. Kun aamu alkaa tietyllä luottavalla kaavalla, oli se sitten joogaharjoitus, kuppi kahvia, hetki ikkunan ääressä tai muistikirjan avaaminen, siitä muodostuu ankkuri. Rutiini vapauttaa energiaa olennaiseen, kun jokaista aamun pientä valintaa ei tarvitse suunnitella alusta alkaen uudelleen.

2. Valitse itsellesi sopiva rauhoittumispaikka.

Ajatukset tarvitsevat paikan. Se voi olla nojatuoli, oma työhuone tai tuttu kanto lähimetsässä, oma paikka toimii psyykkisenä merkkinä levolle ja keskittymiselle. Kun istut tähän paikkaan, mieli tietää jo valmiiksi, että nyt on lupa hidastaa ja kuunnella tai toimia.

3. Unohda substantiivi, tee verbiä.

Substantiivit ovat nimikkeitä, identiteettejä ja lopputuloksia (kirja, valokuvaus, teos), jotka usein synnyttävät suorituspainetta. Verbit taas ovat liikettä ja tekemistä (lukea, kirjoittaa, katsoa, kokeilla, leipoa). Kun keskityt itse tekemisen prosessiin nimikkeiden sijaan, tekemisen kynnys madaltuu ja ilo säilyy.

4. Tee lahjoja.

Luominen ja tekeminen muuttuvat keveämmiksi, kun ne suuntautuvat ulospäin. Lahjan tekeminen, itse leivottu leipä, kirjoitettu teksti, valokuva tai pelkkä jakamaton huomio siirtää painopisteen itsekritiikistä toisen ilahduttamiseen ja antamisen riemuun.

5. Tavallinen + ylimääräinen tarkkaavaisuus = T-H-Y-V-T.

Arki on täynnä huomaamattomia hetkiä, joista tulee poikkeuksellisia heti, kun niihin kohdistaa tavanomaista syvemmän huomion. Tämä kaava tavoittaa havainnoinnin ja toiminnan ytimen: Tapahtuma pysäyttää, Havainto terävöittää katseen, Ymmärrys syventää merkityksen, Valinta kirkastaa näkökulman ja Toiminta vie sen käytäntöön. Tavallinen muuttuu arvokkaaksi tarkoituksellisen läsnäolon kautta.

6. Valokuvaus on elämää varten (ei päinvastoin).

Kamera ja välineet ovat työkaluja kokemuksen syventämiseen, eivät itsetarkoitus. Valokuvaus opettaa näkemään ympäröivän maailman tarkemmin ja arvostamaan elämän pieniä hetkiä. Harrastusta ei pidä nähdä vain toimintana valokuvien saamiseksi.

7. Jokaisella on lupa muuttaa mieltään.

Joustavuus on viisautta, ei perääntymistä. Oletusten, suunnitelmien tai ajatusten tarkistaminen uuden ymmärryksen valossa vapauttaa turhasta itsepäisyydestä ja antaa tilaa henkiselle kasvulle. Mielen muuttaminen on merkki siitä, että opit ja havainnoit koko ajan.

8. Kun epäröit, siivoa.

Kun mieli on solmussa tai seuraava askel on epäselvä, ympäristön järjestäminen selkeyttää myös sisäistä tilaa. Konkreettinen, käsin tehtävä selkeä työ kuten tavaroiden järjestäminen, pölyjen pyyhkiminen tai työpöydän raivaaminen antaa välittömän onnistumisen tunteen ja ajatuksille on tilaa järjestäytyä uudelleen.

9. Huonotuulisuus paranee raikkaassa syyssäässä.

Tunkkainen mieliala, ajatusten kehä ja paine purkautuvat ulkona. Viileä ilma, syksyn värit, sade ja liikkeen rytmi rikkovat sisätilojen ja omien ajatusten luoman ahtauden. Luonto ei vaadi mitään, mutta se palauttaa suhteellisuudentajun ja tuulettaa mielen.

10. Käytä aikaa johonkin, mikä kestää kauemmin kuin...

Vastapainoksi pikaviestien, nopeatempoisen arjen ja välittömien tulosten maailmalle ihminen tarvitsee pitkäkestoisia prosesseja. Olipa se kirjan lukukokemus, pitkäjänteinen käsityö tai blogin kirjoitus: hitaus rakentaa syvyyttä, jota nopeat oikotiet eivät voi tarjota.