Löytö kirjahyllystä

 

ja naapurin lyhyt muisti

Olen viimeaikoina palannut usein ajatukseen siitä, miten eri tavalla me ja itäinen naapurimaa hahmotamme aikaa. Meillä on tapana rakentaa huomista varten: istutetaan puita, joiden varjossa emme itse ehkä koskaan istu, ja säästetään pahan päivän varalle. Mutta rajan takana logiikka tuntuu toiselta.

Törmäsin tähän ajatukseen mutkan kautta. Silmiini osui sitaatti vuosituhannen vaihteessa julkaistusta kirjasesta (Lenita Airiston teoksesta Jatkoaika (2000)). Airisto kirjoitti ilmestymisaikaan näin:

”Nyt Venäjällä tuntuu olevan vallalla ajattelutapa, jossa kaikki huomio kohdistetaan nykyhetkeen. Kaikki halutaan nyt heti. Tulevaisuus on liian etäällä ja epävarma, jotta sitä jaksaisi liiemmälti ajatella, saati suunnitella.”

Kun lukee tuota sitaattia tänään, se ei tunnu vain yli 25 vuoden takaiselta liike-elämän tai yhteiskunnan havainnolta. Se tuntuu suoraan sanottuna siltä henkiseltä maaperältä, josta nykyinen sotaisa ja arvaamaton toiminta kumpuaa.

Tälle ilmiölle löytyy vankka tausta myös yhteiskuntatieteistä. Kun Neuvostoliitto romahti vuonna 1991, ihmisten elämäntyöltä ja säästöiltä meni pohja yhtenä yönä. Tilalle tuli 1990-luvun niin kutsuttu villi kapitalismi, jossa vain tästä hetkestä tehtiin varmaa. Tulevaisuus muuttui ukaasiksi ja uhatuksi.

Jos huomista ei ole luvattu, logiikaksi tulee ottaa kaikki mitä irtoaa – tässä ja nyt. Pitkäjänteisen rakentamisen korvaa pikavoittojen tavoittelu, oli kyse sitten liiketoiminnasta tai valtapoliittisista aluevaltauksista.

Tämä selittää jotain hyvin olennaista siitä fatalismista, jota rintamalle sotavoimaa marssitetaan. Kun yksilön tulevaisuudella ei ole arvoa, nykyhetkestä tulee taistelutanner, jossa elämä eletään "kuin viimeistä päivää". Meidän on täältä käsin välillä vaikea käsittää sellaista lyhytnäköisyyttä, koska koko oma arkemme nojaa luottamukseen huomisesta.

Airisto näki heti vuosituhannen kynnyksellä jotain, mikä oli vasta tuloillaan pintaan. On hämmästyttävää – ja samalla melko pysäyttävää – huomata, miten vanha lause kirjasta voi selittää tätä päivää paremmin kuin monet tuoreet uutisanalyysit. Se taitaa olla se "taktinen totuus".