Päivä 181/365

 Lainata

Annettu aihe

"Elän siinä yksinäisyydessä, joka oli tuskallista nuoruudessani, mutta ihanaa kypsyyden vuosina." - Albert Einstein

Valokuva ja tarina kertovat, miltä nämä Einsteinin sanat nyt minusta näyttävät.


Vanhuus ja tyyni aamu

Istun ikkunan ääressä. Aamun valo on harmaata ja hyvää, sellaista, joka tekee viivoista selkeitä. Pöydällä on kuuma, musta kahvikuppi.

Kuusikymmenluvulla kaikki oli toisin. Olin nuori enkä tiennyt mitään, vaikka luuli tietävänsä kaiken. Silloin oli vilinää, puhetta ja pitkältä näyttävä huominen. Minulla oli Jawa. Jos joku olisi silloin sanonut, miten koneet vielä puhuvat ja miten hiljaiseksi kadut käyvät, olisin nauranut ja ajanut moottoripyörälläni kauas. Silloin yksinäisyys oli kuin luita myöten satuttava talven viima.

Mutta se oli silloin. Nyt olen vanha mies. Vuodet ovat tulleet ja menneet kuin laituriin iskeytyvät aallot, jotka muuttavat kivenkin muotoa. Maailma kiirehtii yhä, mutta minä olen ankkurissa.

Einstein oli oikeassa, ajattelen ja otan kulauksen kahvista. Tämä hiljaisuus ei ole enää se sama, joka pelotti poikaa. Tämä on toisenlaista – puhdasta ja painavaa kuin hyvin tehty työ. Nuorena mies halusi valloittaa maailman; vanhana olen tyytyväinen, kun saan omistaa omat ajatukseni.