Toimettomuuden korkeampi fysiikka

 

Kylmä kahvi ja Newtonin laki

Istun työtuolissa. Minun piti tehdä tänään ainakin kolme tärkeää asiaa – tai no, vein minä roskat ja pyyhin pöydän. Kello on jo kolme iltapäivällä, enkä ole saanut aikaiseksi muuta kuin katseen siirtämistä ikkunasta kirjahyllyyn ja takaisin. Vieressä nököttävä kahvikuppi ehti jo kylmetä. Olen saavuttanut täydellisen toimettomuuden tilan.

Kyse ei ole laiskuudesta. Ei suinkaan. Kyse on puhtaasti fysiikan laeista. Sir Isaac Newton sen jo sanoi: kappale jatkaa tasaista suoraviivaista liikettä tai pysyy levossa, jos siihen ei vaikuta ulkoinen voima. Minä olen juuri nyt tuo kappale. Vastustan tuolin vetovoimaa, mikä on itsessään raskasta työtä. Jos nousisin tästä, saattaisin järkyttää huoneen herkkää ekosysteemiä. Toimettomuus vaatii valtavaa keskittymistä. On suorastaan taidetta olla tekemättä mitään, kun LibreOfficen tyhjä, valkoinen ruutu loistaa edessä. Olen niin tehokkaasti toimeton, että huonekasvit näyttävät olevan minuun verrattuna ahkeria.

Digitaalisia esteitä ja pilvistä puhetta

Ennen vanhaan ihmisellä oli sentään kunnon syitä olla saamatta mitään aikaan: oli katovuosia, nälänhätää ja ruttoa. Nykyään esteet ovat hienovaraisempia, suorastaan pirullisia. Jos lopulta haluan tarttua toimeen, tietokone ehdotti järjestelmäpäivitystä, jonka pitäisi kestää ”noin minuutti” (eli käytännössä puoli tuntia). Päivityksen jälkeen hiiri on kuin myrkkyä syönyt ja tottelee vain jähmeästi.

Jos taas katson ulos ikkunasta, huomaan heti, ettei pilvien asento ole optimaalinen luovaan valokuvaukseen. Valo on väärä, kontrasti puuttuu. Elämme yhteiskunnassa, jossa tekemättömyys on paketoitu digitaalisiin viiveisiin ja sääolosuhteiden analysointiin. Olenko minä syyllinen, jos maailma pakottaa pilvibongarin minussa odottamaan?

Säästöliekillä huomiseen

Lopulta tajuan totuuden: tehokkuus on pahasti yliarvostettua. Kun en saa tänään mitään aikaiseksi, säästän valtavasti energiaa huomista varten. Ja huomenna... no, huomenna on lauantai ja uudet fysiikan lait.

Sitä paitsi sainhan minä juuri kirjoitettua tämän pakinan siitä, kuinka en saa mitään aikaiseksi. Eli olinhan minä sittenkin tuottava! Taidanpa sen kunniaksi keittää uuden kahvin – ja tällä kertaa juomme sen kuumana. Jos siis vain jaksan nousta.

Hiiri jähmettyi,
kahvi jäähtyi kuppiinsa.
Newton oli oikeassa.