Hiljaisuuden pyhä neliö

 

Huomioita: koti, mökki, kirkko ja se ainoa oikea

Luin vastikään tutkimuksesta, jossa oli selvitetty suomalaisten lempipaikkoja hiljaisuuden ja rauhan kokemiseen. Vastauksissa toistuivat ne tutut ja turvalliset klassikot: koti, kesämökki ja kirkko.

Mutta ylitse muiden nousi tietenkin yksi kiistaton voittaja: metsä.

Tämä tulos ansaitsee tulla mietityksi.

1. Koti – Hiljainen, jos et hengitä

Koti on paras paikka, mutta "hiljainen"? Koti on hiljainen täsmälleen siihen asti, kunnes pesukone alkaa lingota tai vaimo kysyy: "Mitä sä mietit?" Kotona hiljaisuus on usein vain tyyntä myrskyn edellä – tai sitä painostavaa hiljaisuutta, kun joku on unohtanut tyhjentää bioroskat.

2. Kesämökki – Suoritusportaan hiljaisuus

Kesämökille mennään "rauhoittumaan". Todellisuudessa hiljaisuus saavutetaan vasta siinä vaiheessa, kun on ensin sahattu motti polttopuita, taisteltu siimaleikkuri käyntiin, lämmitetty sauna ja läimäytetty 449 hyttystä hengiltä. Kun keho on täysin murtunut ja hyttysvoide sumentaa näön, luonto tuntuu kieltämättä todella hiljaiselta. Ehkä juuri näistä syistä ja vaimon sairauden vuoksi mökillä ei juurikaan käydä.

3. Kirkko – Sosiaalinen pakko

Kirkko toimii hiljentymiseen loistavasti, koska siellä on voimassa kirjoittamaton sääntö: jos puhut, kaikki katsovat. Kirkossa hiljaisuus ei kuitenkaan ole aina aivan vapaaehtoista – se on lievän sosiaalisen paineen ylläpitämää kunnioitusta. Ja juuri kun saavutat meditatiivisen tilan, joku alkaa yskiä penkkirivissä neljä.

Metsä humisee
vihreä kirkkosali,
sammal pehmeä.
Etsin vain keltaisia
kantarelli sieniä!  

Muuten en heti edes muista, milloin olemme viimeksi kirkossa käyneet. Ehkä pitäisi?

4. Metsä – Se ainoa ja oikea

Ja sitten on metsä. Metsä on suomalaisen jokaisen oikeus.

Metsässä kukaan ei kysy, mitä teet työksesi. Kuusi ei arvostele asuvalintaasi, eikä sammal vaadi näyttämään kulkulupaa. Metsän hiljaisuus ei ole tyhjyyttä, vaan sitä, että kuuntelee tuulen suhinaa puunlatvoissa ja miettii: "Mikä se on tuo lintu, joka laulaa tuolla koivun latvassa? Pahus, kun unohtui ottaa kiikarit mukaan."

Metsään voi mennä poimimaan kaarnikoita luvan kanssa. Jos tapaat metsässä toisen suomalaisen, noudatetaan tarkkaa protokollaa: katse maahan, nyökkäys noin viiden metrin päästä ja syvä, yhteinen ymmärrys siitä, että kumpikin toivoo toisen pysyvän mahdollisimman kaukana näistä kantarelleista.

Ehkä siksi metsä on ykkönen. Se on ainoa paikka, jossa saa olla rauhassa – myös muilta hiljaisuuden etsijöiltä.