Havaintoja

  tienpientareelta ja rannoilta

Nyt on kesä ja villejä lupiineja kukkii kaikkialla. Tämä vieraslaji on hävitettävien listalla, mutta miten? Ei taideta saada lupiinia karkotettua, vaikka kuinka niin haluttaisiin. Voi vain kuvitella kesäisen näkymän, mutta mitä kasvaisi lupiinin tilalle. En tiedä?

Kun lupiinia katsoo kameran etsimen läpi, havainto muuttuu kaksijakoisesti. Sen siniset, violetit ja vaaleanpunaiset kukinnot täyttävät ruudun vahvalla, graafisella kauneudella. Se on valloittanut pientareet niin juurevasti, että silmä on jo tottunut siihen. Silti muisti tekee oman havaintonsa: lupiini mereen hukkuvat ne alkuperäiset, hiljaisemmat niittykukkien sävyt – päivänkakkarat ja kissankellot. Jos lupiini katoaisi, jäisikö jäljelle vain tyhjä tila, vai löytäisikö vanha luonto takaisin?

Viime talvi oli poikkeuksellisen vähäluminen. Niin vähän oli lunta, että pihan lumityöt olivat minimissä. Jos minä oikein muistan, niin pihan kolaaminen tapahtui vain kaksi kertaa. Nyt ovat järvien vedet kovin alhaalla ja uutisissa kerrotaan, miten kesämökkien laiturit ovat kuivalla maalla ja kaivot tyhjiä. Alkukesästä on satanut säännöllisesti, mutta vain pientä sadetta, joka on hyväksi kasvillisuudelle, mutta pohjavesien tason nousemiseksi vettä pitäisi sataa paljon runsaammin.

Maa imee kevyen sateen ahnaasti, mutta syvällä pinnan alla vallitsee hiljaisuus. Luonnon vihreys hämää helposti ohikulkijan, mutta tarkempi havainto paljastaa totuuden. Kuivillaan nököttävä laiturin pää ja halkeileva rannan muta ovat luonnon omia merkintöjä muistiinpanoissa, joita meidän tulisi osata lukea. Luonto elää odotustilassa, ja me sen mukana.

Arki rakentuu näistä pienistä, päivittäisistä havainnoista. Siitä, miten valo siirtyy aamun tunteina pihan poikki, miten keittiön ikkunaan osuvat pisarat kuivuvat hetkessä, ja miten pihan kasvit kurottavat kohti vähäistä kosteutta. Valokuvaus ja kirjoittaminen ovat keinoja pysäyttää nämä ohikiitävät hetket – tehdä niistä pysyviä merkintöjä ajasta, joka muuttuu vääjäämättä. Emme voi tietää, miltä nämä samat pientareet ja rannat näyttävät vuosien kuluttua, mutta juuri siksi tämän päivän havainto on arvokas. Se on todiste tästä hetkestä.