Päivä 206/365:

 Käsintehty

Meillä vallitsee täydellinen työnjako: vaimo virkkaa ja minä kuuntelen! Huonokuuloisena käytän usein kuulokkeita, ja vaimoni pyöräytti niihin pyynnöstäni omat pehmeät suojukset. Ne ovat kätevät, edulliset ja todella mukavat korvilla.

 Suojat säästävät kuulokkeita, mutta ennen kaikkea ne säästävät vaimon hermoja: ne nimittäin vaimentavat ympäristöön kuuluvaa ääntä, kun minun on pakko pitää volyymit kaakossa. Käsintehdyt suojukset takaavat siis kotirauhan ja tuovat hymyn molempien huulille. Ja se hymyhän on tunnetusti sitä parasta lääkettä kaikenikäisille!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolison kotiinpaluu sairaalasta on uuden alku

Kuva
  —kolme asiaa, joita elämä ei opeta valmiiksi Keskiviikkona se tapahtuu. Tänään kuulin, että sairaalajakso päättyy ja vaimoni palaa kotiin. On helpottavaa nähdä, miten kaatumisvammat ovat parantuneet ja askel on taas varmempi. Mutta meillä asuu vieras, joka ei lähde pois: muistisairaus. Luin äskettäin tekstin asioista, joita elämä itsessään ei meille opeta, vaan ne on oivallettava ja hyväksyttävä itse, usein kantapään kautta. Omaishoitajuus on ollut minulle juuri tätä: jatkuvaa oppimista, jossa lukemani kokemus- ja oppikirjat eivät riitä. 1. Hyväksyminen ei ole luovuttamista. Artikkelissa puhuttiin siitä, miten meidän on kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. On helppoa hyväksyä paraneva leikkaushaava, mutta paljon vaikeampaa hyväksyä hiipuva muisti ja vaikeudet arkisessa keskustelussa. Olen huomannut, että rauha löytyy vasta, kun lopetan vertaamisen siihen, mitä olimme ennen, ja alan nähdä sen, mitä olemme nyt. 2. Kontrolli on illuusio. Omaishoitajana haluaisin "korjat...
Read more »